Kokoonnuimme alkuviikosta viimeistä kertaa ennen matkaa ja kyselin opiskelijoilta, että jännittääkö heitä. Aika moni vastasi, ettei ole ehtinyt jännitämään, koska on ollut työssäoppimisessa tai muita opiskelukiireitä. Nyt kuulemma matka alkaa konkretisoitua ja kuuluihan sieltä huokaisu, että "enää ei tarvitse leipoa". Opiskelijat osaavatkin jo varmaan väsätä kuivakakut ja pullat vaikka silmät kiinni :-)
Tunnelma oli jotenkin odottava ja vaihdettiin vielä viime hetken matka ja pakkaamisvinkkejä sekä myytiin tuotteita, joita oli jäänyt vielä myymättä. Rahaa siis liikuteltiin ihan viimeisille metreille asti. Olemme saaneet maksettua kaiken liikkumisen ja kaikki majoitukset, eli ei jouduta taivasalla nukkumaan ja saadaan ruokaakin. Koulutuspäällikkömme Leena kävi myös tapaamassa vielä ryhmää ja toivottamassa hyvää ja antoisaa matkaa.
Tapasimme jo toistamiseen Keniasta (Eldoretista) kotoisin olevan amk-opiskelijan Sallyn ja hän antoi meille mukaan kotiväelle viemisiä. Lupasimme toimittaa tavarat perille. Hän kertoi myös opiskelijoille Keniasta ja Eldoretista. Opiskelijat pääsivät vähän jo kosketuksiin englannin kanssa, mutta vielä oli aika nihkeää ja uskallusta käyttää kieltä ei niin löytynyt. No, kahden viikon päästä tilanne on jo ihan toinen...Puhuvat englantia jo täyttä päätä ja näkevät englanniksi uniakin. Se on aika metka kokemus.
Meillä on mukana matkalla parempaa välineistöä yhteydenpitoon, joten toivottavasti saamme blogia päivitettyä päivittäin. Viime reissullakin oli kiva saada kommetteja kotimaasta, joten laitelkaahan kommetteja ja terkkuja tulemaan meillekin päin täältä blogista! Helpottaa vähän koti-ikävääkin :-)
torstai 23. toukokuuta 2013
perjantai 3. toukokuuta 2013
Väsymystä ilmassa, mutta matka jo häämöttää...
Ryhmässä painaa jo kova väsymys varojen keruu työhön. Budjettimme nousi vielä loppuvaiheessa reilusti yli 40.000 euroon. Lentovero oli ennakoitua korkeampi ja matkakulut Kenian ja Tansanian päässä olivatkin korkeammat. Matkustamme matalan sesongin aikaan, mutta Tansanian kautta matkustaminen nostaa kuluja reilusti. Temme tämän turvallisuussyistä, jotta pystymme välttämään Nairobia. No, samalla pääsemme ihastelemaan Kilimanjaron upeita maisemia.
Aloitimme siis varainhankinnan syksyllä 2011 ja matkamme ajoittuu touko-kesäkuulle 2013. Projektimme kestää siis alle 2 vuotta kokonaisuudessaan. On todella kova työ ja kunnioitettava teko kerätä tuossa ajassa noin iso summa kasaan. Olemme myyneet sukkia, karkkeja, keksejä, kosmetiikkaa, pesuaineita yms. noin 14.000 euron edestä vajaan kahden vuoden aikana. Erilaisista tapahtumista olemme tienanneet reilusti yli 3.000 euroa, esimerkiksi lastenparkkitoiminnan ja muun ohjelman kautta. Leivontaa on urakoitu melkein 10.000 eurolla. Viimeviikolla oli esimerkiksi yli 400 munkin teko ja paistotalkoot. Olemme saaneet kivasti tukijoitakin liikkeelle, eli kiitokset kaikille Unelmana Afrikka 3 ryhmää tukeneille!! Avustusten muodossa olemme saaneet yli 5.000 euroa. Lisäksi lahjoituksia on annettu tavaramuodossa, eli meille matkaajille hygieniatuotteita sekä matkakohteeseen, eli orpokotiin vietäviä juttuja. OPISKELIJAT OVAT OLLEET SIIS TOSI REIPPAITA! Kyllä he ovat matkansa ansainneet!
Näin itse "painaijaista" noin kuukausi takaperin.... Se painajainen oli meidän reissusta. Olimme jo Keniassa ja nauttimassa lasten seurasta orpokodilla. Unessa kotiilähtö jo alkoi häämöttää ja lähdimme matkaamaan kentälle. Mietin unessa, että eikö me käyty missään muualla? Miksen vienyt opiskelijoita edes safarille katsomaan Afrikan erilaisia elämiä? Minulla harmitti unessa, että he eivät nähneet muuta, kuin orpokodin elämän ja menon. Mietin jälkeen päin, että kuvastiko uneni juuri sitä kovan työn tekemistä ja sitä, että ajattelen, että he ansaitsevat pienen vapaan ja tilaisuuden nähdä muutakin... Toivotaan, että kaikki nauttivat matkasta niin paljon, että kokevat sen ansaituksi tämän vajaan kahden vuoden rutistuksen jälkeen :-)
- Susanna
Aloitimme siis varainhankinnan syksyllä 2011 ja matkamme ajoittuu touko-kesäkuulle 2013. Projektimme kestää siis alle 2 vuotta kokonaisuudessaan. On todella kova työ ja kunnioitettava teko kerätä tuossa ajassa noin iso summa kasaan. Olemme myyneet sukkia, karkkeja, keksejä, kosmetiikkaa, pesuaineita yms. noin 14.000 euron edestä vajaan kahden vuoden aikana. Erilaisista tapahtumista olemme tienanneet reilusti yli 3.000 euroa, esimerkiksi lastenparkkitoiminnan ja muun ohjelman kautta. Leivontaa on urakoitu melkein 10.000 eurolla. Viimeviikolla oli esimerkiksi yli 400 munkin teko ja paistotalkoot. Olemme saaneet kivasti tukijoitakin liikkeelle, eli kiitokset kaikille Unelmana Afrikka 3 ryhmää tukeneille!! Avustusten muodossa olemme saaneet yli 5.000 euroa. Lisäksi lahjoituksia on annettu tavaramuodossa, eli meille matkaajille hygieniatuotteita sekä matkakohteeseen, eli orpokotiin vietäviä juttuja. OPISKELIJAT OVAT OLLEET SIIS TOSI REIPPAITA! Kyllä he ovat matkansa ansainneet!
Näin itse "painaijaista" noin kuukausi takaperin.... Se painajainen oli meidän reissusta. Olimme jo Keniassa ja nauttimassa lasten seurasta orpokodilla. Unessa kotiilähtö jo alkoi häämöttää ja lähdimme matkaamaan kentälle. Mietin unessa, että eikö me käyty missään muualla? Miksen vienyt opiskelijoita edes safarille katsomaan Afrikan erilaisia elämiä? Minulla harmitti unessa, että he eivät nähneet muuta, kuin orpokodin elämän ja menon. Mietin jälkeen päin, että kuvastiko uneni juuri sitä kovan työn tekemistä ja sitä, että ajattelen, että he ansaitsevat pienen vapaan ja tilaisuuden nähdä muutakin... Toivotaan, että kaikki nauttivat matkasta niin paljon, että kokevat sen ansaituksi tämän vajaan kahden vuoden rutistuksen jälkeen :-)
- Susanna
tiistai 29. tammikuuta 2013
viimeisiä työskentelykuukausia viedään
Unelmana Afrikka 3 ryhmän matka lähestyy hurjaa vauhtia. Väsymystä tässä vaiheessa projektia on havaittavissa. Toisaalta löyttyy myös tsemppausta, että "kyllä vielä pari kuukautta jaksaa, kohta ollaan loppusuoralla".
Vietimme yökoulua viime vuoden puolella ja hyödynsimme ajan askartelemalla joulumyyjäisiin juttuja, päivittämällä tilitysasioita, lajittelemalla maustetilaukset, leipomalla ja viettämällä yhdessä aikaa. Nuorilla kiinnosti koulumme kummitus ja he kävivätkin yöllä nukkumaan mentäessä kummitusjahtikierroksen :-) Tehtiin töitä puoleen yöhön asti, nukuimme yhdessä hoitoluokistamme, eli valloitimme nukeilta patjat. Yökoulu oli hauska kokemus (ja työntäyteisen väsyttävä)
Useamma joulumyyjäiset ovat takana ja monen tuotteen myyntiurakat. Tällä hetkellä myynnissä on niin mausteita, pesuaineita ja suklaata kuin Pilkkosten sukkia. Leivontaa on käynnissä koko ajan. Avustusanomuksia on lähetetty useita ja toivotaan, että saamme tukijoita matkalle. Opiskelijat tekevät kyllä ison työn jo itsekin, mutta tarvitsemme avustuksia myös. Muutoin summa on liian iso ja raskas kerättävä kahden vuoden projektiaikana. Laitamme avustajien tietoja blogiimme, jotta lukijatkin voivat seurata meitä tukeneita.
Aiemmista matkoista poiketen lennämme Tansanian puolelle, Kilimanjaron letokentälle. Saamme vältettyä riskikohteita Kenian puolella ja vahvistettua turvallisuusnäkökulmaa matkalle. Kenia on pääkohteemme, mutta vierailemme todennäköisesti ainakin Kilimanjaron luonnonpuistossa päivän patikkareissun merkeissä. Kun sinne asti mennään ja niin lähelle, niin onhan se nähtävä ja koettava!
- Susanna
Vietimme yökoulua viime vuoden puolella ja hyödynsimme ajan askartelemalla joulumyyjäisiin juttuja, päivittämällä tilitysasioita, lajittelemalla maustetilaukset, leipomalla ja viettämällä yhdessä aikaa. Nuorilla kiinnosti koulumme kummitus ja he kävivätkin yöllä nukkumaan mentäessä kummitusjahtikierroksen :-) Tehtiin töitä puoleen yöhön asti, nukuimme yhdessä hoitoluokistamme, eli valloitimme nukeilta patjat. Yökoulu oli hauska kokemus (ja työntäyteisen väsyttävä)
Useamma joulumyyjäiset ovat takana ja monen tuotteen myyntiurakat. Tällä hetkellä myynnissä on niin mausteita, pesuaineita ja suklaata kuin Pilkkosten sukkia. Leivontaa on käynnissä koko ajan. Avustusanomuksia on lähetetty useita ja toivotaan, että saamme tukijoita matkalle. Opiskelijat tekevät kyllä ison työn jo itsekin, mutta tarvitsemme avustuksia myös. Muutoin summa on liian iso ja raskas kerättävä kahden vuoden projektiaikana. Laitamme avustajien tietoja blogiimme, jotta lukijatkin voivat seurata meitä tukeneita.
Aiemmista matkoista poiketen lennämme Tansanian puolelle, Kilimanjaron letokentälle. Saamme vältettyä riskikohteita Kenian puolella ja vahvistettua turvallisuusnäkökulmaa matkalle. Kenia on pääkohteemme, mutta vierailemme todennäköisesti ainakin Kilimanjaron luonnonpuistossa päivän patikkareissun merkeissä. Kun sinne asti mennään ja niin lähelle, niin onhan se nähtävä ja koettava!
- Susanna
maanantai 10. syyskuuta 2012
Projektikokemuksia Lauran kiteyttämänä
Terve! 30.8.2012
Ensimmäinen Suomi-viikko lopuillansa, alkaa jo arki täällä kotopuolessa rullaamaan entiseen malliin.
Matkalaukut purettu (ainaki suurimmalla osalla), koulut ja työt taas alkaneet (paitsi minulla, Lauralla).
Tässä iloisin mielin nauretaan yhdessä ja muistellaan mennyttä reissua viimeisessä Afrikka-kokouksessa. Haikealta tuntuu, kun nämäkin kokoontumiset ovat nyt takanapäin, mutta uskon että tämä porukka pitää yhtä vielä kaiken tämän jälkeen.
Rahankeräys-aika ja itse matka on lähentäny meitä kovasti ja ollaan päästy tutustumaan toisiimme, niin hyviin kuin huonompiinkin puoliimme. Uskon että ollaan saatu toisistamme elinikäisiä ystäviä.
Mietiskellään tässä yhdessä mitä kaikkea ollaankaan opittu tästä projektista.
Porukalla nousee ensimmäisenä mieleen arvostus puhtaita posliinivessoja kohtaan, tai sitä että suihkusta tulee lämmintä vettä, tai että sieltä tulee vettä ylipäätään.. Eli siis todella itsestäänselvyyksiä täällä Suomessa, jotka ei ole itsestäänselvyyksiä kaikissa maissa, kuten ei ollut Keniassa.
Nyt aivan uudenlaista kunnioitusta löytyy suomalaista turvallista terveydenhoitoa kohtaan, tytöt meinaa että täällä uskaltaisi jopa synnyttää..
Tasa-arvo ei todellakaan toteudu kaikkialla maailmassa samoin kuin Suomessa.
Projekti on opettanut meille taloudellista ajattelutapaa, jota ollaan opittu käyttämään rahankeräyshankkeen aikana varoja kerätessä ja myöhemmin matkalla ynnätessä mitä mikäkin tulee meille maksamaan. Käytännön matematiikka ja rahojenhallinta on myös tullut tutuksi.
Yhteistyö- ja sosiaalisen kanssakäymisentaidot on ollut tarpeen monen tomeran neitokaisen ja miehen tehdessä tiivistä yhteistyötä keskenään.
Ongelmanratkaisukykyä on vaadittu useampaan otteeseen, väliin tuntui että koko matka on aivan mahdoton tavoittaa, kun työtä piti tehdä koulun ohella niin paljon, tuntui että koko vapaa-aika siihen meni. Mutta se opetti meille sinnikkyyttä ja periksiantamattomuutta. Kaikki ryhmäläiset on sanonut nyt jälkeenpäin, että vaikka unelman toteuttaminen vaati erittäin työntäyteiset kaksi vuotta, oli se sen arvoinen kokemus.
Keniaan saapuminen oli varsinainen kulttuurishokki. Niin täysin erilaiseen kulttuuriin tuleminen vähän pelotti, ja niiden aivan erinnäköisten ja oloisten ihmisten kohtaaminen jännitti. Ja se englanti...
No, ollaan opittu kohtaamaan erilaisuutta ja hyväksymään se, nyt voimme paremmin ymmärtää Suomeen tulleita maahanmuuttajia, kun tiedämme miten heidän taustallaan voi olla täysin erilainen kulttuuri kuin meillä. Heillä voi olla samanlainen kulttuurishokki kuin meillä oli Nairobin lentokentälle astuessamme. Kerrottuna 100:lla, koska useimmiten heillä ei ole oppaita ja private-kuskeja jotka perehdyttävät maan tapoihin..
Ja kaikki, aivan kaikki ylittivät kielikynnyksensä ja puhuivat ENGLANTIA! Vaikka ei niin olisi osannutkaan, mutta ei se mitään, vähän välillä nauratti siinä mongertaessa mutta kyllä aina joku auttoi ja lopulta asia tuli ymmärretyksi. Loppureissusta kaikki jo tunsivat osaavansa puhua niin hyvin englantia, että Helsinki-Vantaan letokentälläkin huomaamatta puhui sitä suomalaisille myyjille ja lentovirkailijoille.
Rohkeutta on vaadittu monissa tilanteissa, ja omia rajojamme ollan rikottu aivan urakalla. Heti ei uskoisi kuinka ovelta-ovelle kauppaaminen ja outojen ihmisten kohtaaminen vaatiikaan rohkeutta ja esiintymistaitoa. Saatikka sitten kahvion pito.. Siinä toinen hyvä esimerkki missä laskupäätä on saanut käyttää. Laskimetkaan eivät pysy vauhdissa kun jono taipuu aulanpoikki aina hissille saakka. Kahviota ja myyjäisiä varten on kaikkien ollut pakko opetella leipomaan, ja leivottuhan me ollaanki, voi pojat! Ja leipoa ei voi ilman kaupassa käyntiä ja keittiön siivoamista.. Kotitaloustaidot kasvaa kohisten kokemattomammillakin!
Ollaan saatu monia monia onnistumisen kokemuksia, epäonnistumisen ja toivottomuudentunteiden lisäksi. Myös ikävempiä tunteita on siedettävä, niistä kyllä selvitään ja ne kuuluvat elämään ja varmasti kaikkiin projekteihin. Ollaan opittu luottamaan itseemme ja toisiimme eri tilanteissa, ja siihen että vastoinkäymisistä selvitään. Myös pyytämään apua jos sitä on tarvinnut. On ollut hienoa kokea ja nähdä kuinka ympärillämme elävät ihmiset ihmiset tsemppaavat ja haluavat auttaa.
Ei voi liikaa teitä kiitellä, kiitos tuhannesti teille ihanille jotka ootte kuunnellee meidän hehkutusta matkasta, tsempannee jaksamaan toivottomina hetkinä, ostanu samppoita, hammasharjoja ja vessa- ja talouspaperia, kaikenlaisia ihmeellisyyksiä mitä milloinki ollaan kaupattu.
Kiitos ko ootte jaksanu kärsivällisesti seisoa aulassa kahvion pitkässä jonossa, jokainen kolikko on menny tarpeeseen!
Kiitos niille, jotka on osallistunu järjestämään tapahtumia ja myyjäisiä. Ootte ollu mielessä reissun aikana muistellessa koko hankettamme.
Eipä me ensiavun harjoittelultakaan olla reissulla vältytty, milloin mitäkin ruhjeita ja palovammoja ollaan päästy paikkailemaan, murtuipa eräällä orpokodin lapsella käsikin urheilukisoissa. Ohjaustaidot ja vieläpä vieraalla kielellä on lasten kanssa touhutessa kehittynyt.
Kaikki ovat sitä mieltä että vaikka täydellisiä hoitajia ei ollakkaan, ja meillä on kovasti vielä opittavaa, tätä mitä ollaan tässä projektissa koettu ja opittu elämästä ja ihmisyydestä, ei voisi ikinä oppia koulunpenkillä istumalla.
Loppukevennykseksi on ihan pakko kirjottaa Elisojen markkinointi-lausahdukset eräänä epätoivoisena iltana ovelta-ovelle kaupatessa.. Se on aika raskasta puuhaa ja loppuvaiheessa alkoi mennä jo aivan senat sakasin :)
" Olemme lähihoitajaopiskelijoita Afrikasta"
" Ollaan menossa orpokuussa elokotiin"
Ei siinä jää asiakkaidenkaan kasvot totiseksi, saadaan olla onnellisia kun ollaan aiheutettu niin paljon hilpeyttä muissakin ihmisissä kommellustemme ansiosta. :) Ja positiivisuus kannattaa; - Kaikki ostavat jotain, kannatuksen vuoksi!
- Laura-
Ammattiopisto Lappian tuliaisena lapsille This is Finland -kirja
Mindililwon erityiskoululta
Myös Mindililwolta
Leivottiin lapsille kasvispiirakkaa ja mokkapaloja + poppareita poksutettiin
Täällä taidetaan katsoa kuvia?
Tanssin lomassa hymyilyttää...
Koko ryhmämme
Ensimmäinen Suomi-viikko lopuillansa, alkaa jo arki täällä kotopuolessa rullaamaan entiseen malliin.
Matkalaukut purettu (ainaki suurimmalla osalla), koulut ja työt taas alkaneet (paitsi minulla, Lauralla).
Tässä iloisin mielin nauretaan yhdessä ja muistellaan mennyttä reissua viimeisessä Afrikka-kokouksessa. Haikealta tuntuu, kun nämäkin kokoontumiset ovat nyt takanapäin, mutta uskon että tämä porukka pitää yhtä vielä kaiken tämän jälkeen.
Rahankeräys-aika ja itse matka on lähentäny meitä kovasti ja ollaan päästy tutustumaan toisiimme, niin hyviin kuin huonompiinkin puoliimme. Uskon että ollaan saatu toisistamme elinikäisiä ystäviä.
Mietiskellään tässä yhdessä mitä kaikkea ollaankaan opittu tästä projektista.
Porukalla nousee ensimmäisenä mieleen arvostus puhtaita posliinivessoja kohtaan, tai sitä että suihkusta tulee lämmintä vettä, tai että sieltä tulee vettä ylipäätään.. Eli siis todella itsestäänselvyyksiä täällä Suomessa, jotka ei ole itsestäänselvyyksiä kaikissa maissa, kuten ei ollut Keniassa.
Nyt aivan uudenlaista kunnioitusta löytyy suomalaista turvallista terveydenhoitoa kohtaan, tytöt meinaa että täällä uskaltaisi jopa synnyttää..
Tasa-arvo ei todellakaan toteudu kaikkialla maailmassa samoin kuin Suomessa.
Projekti on opettanut meille taloudellista ajattelutapaa, jota ollaan opittu käyttämään rahankeräyshankkeen aikana varoja kerätessä ja myöhemmin matkalla ynnätessä mitä mikäkin tulee meille maksamaan. Käytännön matematiikka ja rahojenhallinta on myös tullut tutuksi.
Yhteistyö- ja sosiaalisen kanssakäymisentaidot on ollut tarpeen monen tomeran neitokaisen ja miehen tehdessä tiivistä yhteistyötä keskenään.
Ongelmanratkaisukykyä on vaadittu useampaan otteeseen, väliin tuntui että koko matka on aivan mahdoton tavoittaa, kun työtä piti tehdä koulun ohella niin paljon, tuntui että koko vapaa-aika siihen meni. Mutta se opetti meille sinnikkyyttä ja periksiantamattomuutta. Kaikki ryhmäläiset on sanonut nyt jälkeenpäin, että vaikka unelman toteuttaminen vaati erittäin työntäyteiset kaksi vuotta, oli se sen arvoinen kokemus.
Keniaan saapuminen oli varsinainen kulttuurishokki. Niin täysin erilaiseen kulttuuriin tuleminen vähän pelotti, ja niiden aivan erinnäköisten ja oloisten ihmisten kohtaaminen jännitti. Ja se englanti...
No, ollaan opittu kohtaamaan erilaisuutta ja hyväksymään se, nyt voimme paremmin ymmärtää Suomeen tulleita maahanmuuttajia, kun tiedämme miten heidän taustallaan voi olla täysin erilainen kulttuuri kuin meillä. Heillä voi olla samanlainen kulttuurishokki kuin meillä oli Nairobin lentokentälle astuessamme. Kerrottuna 100:lla, koska useimmiten heillä ei ole oppaita ja private-kuskeja jotka perehdyttävät maan tapoihin..
Ja kaikki, aivan kaikki ylittivät kielikynnyksensä ja puhuivat ENGLANTIA! Vaikka ei niin olisi osannutkaan, mutta ei se mitään, vähän välillä nauratti siinä mongertaessa mutta kyllä aina joku auttoi ja lopulta asia tuli ymmärretyksi. Loppureissusta kaikki jo tunsivat osaavansa puhua niin hyvin englantia, että Helsinki-Vantaan letokentälläkin huomaamatta puhui sitä suomalaisille myyjille ja lentovirkailijoille.
Rohkeutta on vaadittu monissa tilanteissa, ja omia rajojamme ollan rikottu aivan urakalla. Heti ei uskoisi kuinka ovelta-ovelle kauppaaminen ja outojen ihmisten kohtaaminen vaatiikaan rohkeutta ja esiintymistaitoa. Saatikka sitten kahvion pito.. Siinä toinen hyvä esimerkki missä laskupäätä on saanut käyttää. Laskimetkaan eivät pysy vauhdissa kun jono taipuu aulanpoikki aina hissille saakka. Kahviota ja myyjäisiä varten on kaikkien ollut pakko opetella leipomaan, ja leivottuhan me ollaanki, voi pojat! Ja leipoa ei voi ilman kaupassa käyntiä ja keittiön siivoamista.. Kotitaloustaidot kasvaa kohisten kokemattomammillakin!
Ollaan saatu monia monia onnistumisen kokemuksia, epäonnistumisen ja toivottomuudentunteiden lisäksi. Myös ikävempiä tunteita on siedettävä, niistä kyllä selvitään ja ne kuuluvat elämään ja varmasti kaikkiin projekteihin. Ollaan opittu luottamaan itseemme ja toisiimme eri tilanteissa, ja siihen että vastoinkäymisistä selvitään. Myös pyytämään apua jos sitä on tarvinnut. On ollut hienoa kokea ja nähdä kuinka ympärillämme elävät ihmiset ihmiset tsemppaavat ja haluavat auttaa.
Ei voi liikaa teitä kiitellä, kiitos tuhannesti teille ihanille jotka ootte kuunnellee meidän hehkutusta matkasta, tsempannee jaksamaan toivottomina hetkinä, ostanu samppoita, hammasharjoja ja vessa- ja talouspaperia, kaikenlaisia ihmeellisyyksiä mitä milloinki ollaan kaupattu.
Kiitos ko ootte jaksanu kärsivällisesti seisoa aulassa kahvion pitkässä jonossa, jokainen kolikko on menny tarpeeseen!
Kiitos niille, jotka on osallistunu järjestämään tapahtumia ja myyjäisiä. Ootte ollu mielessä reissun aikana muistellessa koko hankettamme.
Eipä me ensiavun harjoittelultakaan olla reissulla vältytty, milloin mitäkin ruhjeita ja palovammoja ollaan päästy paikkailemaan, murtuipa eräällä orpokodin lapsella käsikin urheilukisoissa. Ohjaustaidot ja vieläpä vieraalla kielellä on lasten kanssa touhutessa kehittynyt.
Kaikki ovat sitä mieltä että vaikka täydellisiä hoitajia ei ollakkaan, ja meillä on kovasti vielä opittavaa, tätä mitä ollaan tässä projektissa koettu ja opittu elämästä ja ihmisyydestä, ei voisi ikinä oppia koulunpenkillä istumalla.
Loppukevennykseksi on ihan pakko kirjottaa Elisojen markkinointi-lausahdukset eräänä epätoivoisena iltana ovelta-ovelle kaupatessa.. Se on aika raskasta puuhaa ja loppuvaiheessa alkoi mennä jo aivan senat sakasin :)
" Olemme lähihoitajaopiskelijoita Afrikasta"
" Ollaan menossa orpokuussa elokotiin"
Ei siinä jää asiakkaidenkaan kasvot totiseksi, saadaan olla onnellisia kun ollaan aiheutettu niin paljon hilpeyttä muissakin ihmisissä kommellustemme ansiosta. :) Ja positiivisuus kannattaa; - Kaikki ostavat jotain, kannatuksen vuoksi!
- Laura-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)