Kilimanjaron kupeessa

Lauantaina kävimme Hells Gatella polkupyöräilemässä ja kävelemässä. Tässä tunnelmia polkupyörämatkalta....

Kanjonissa oli mahtavat maisemat!

Sunnuntaina ajoimme noin 9 tuntia Keniasta Lake Naivashalta Tansanian puolelle Moshiin. Tarkoituksemme oli lähteä päivän patikkareissulle Kilimanjarolle, mutta täällä on ollut myös rankkoja sateita, joten patikointi olisi ollut mutavellissä. Muutimme suunnitelmia ja neljä ryhmäläisistä lähti Arusha National Parkiin, kolme kahviviljelmäkierrokselle ja loput nautti hotellin ihanasta ympäristöstä (Ameg Lodge).

Tässä kuvia Arushan luonnonpuistosta...

Luonnonpuistoja

Sekalaisia kuvia tässä päivitetään väsyneenä ennen huomista pitkää ajomatkaa Keniasta Tansaniaan...Osa ryhmästä on tänään polkenut Hells Gatella vajaa kahdeksan kilsaa suuntaansa ja vaeltanut (kiipeillyt ja laskeutunut) kanjonissa....

Lake Nakurun luonnonpuistosta leijonan bongauksessa...

Sarvikuonoja on nähtävillä myös Lake Nakurulla...

Tappajahippoja myös nähtiin...Eli hippo tappaa ihmisiä enemmän kuin leijona, joten osalla pelotti mennä veneellä lähelle niitä. Esittelihän tuo yksilö meille tosiaan valtavan kokoista suutaan...

Great Rift Valley ajettiin alas ja ylös mahtavien maisemien saattelemana. Tässä kuva yhdestä pysähdyspaikasta.

Tässä pysähdyspaikassa oli sukelluspaikka, josta paikalliset hyppäsivät kapeaan kanjoniin virtaavaan veteen maksua vastaan. Tästä kohta jouduimme keskelle mielenosoitusta, jossa seisahduimme odottaen läpi pääsyä tovin. Poliisi ja media olivat paikalla.

Lake Nakurulla näkyi Kenian sadekauden aiheuttamat tulvat. Pääportti oli veden vallassa ja sitä oli jouduttu siirtämään ylemmäs. Lake Bogorialla emme käyneetkään sitten ollenkaan tulvien vuoksi, koska kuumat lähteet olivat veden peitossa...

Viimeisiä päiviä orpokodilla

Huomenna jatkamme matkaamme jo eteenpäin...Haikein mielin jätämmä lapset ja Lewan ympäristön taaksemme. Sunnuntaina saimme yllättäin kutsun neljälle lähteä vierailulle Phyllisin ystävän luokse. Vierailulla vierähti aikaa ja syötävää oli tosi paljon ja monenlaista. Vierailulle osallistui sukulaisia, naapureita ja lapsuuden ystäviä, kaikki oli valmistanut jotain syötävää.

Viikonloppuna saimme yhtä reissun lempiruoista, eli chapatia. Kuvassa on tekeillä nämä makoisat lihan/ kastikkeen kanssa tarjottavat lättyset. Muuten touhuilimme lasten kanssa pihalla ja sisällä. Arkena ei niin paljoa kerkeä olla isompien lasten kanssa, koska koulupäivät ovat aika pitkiä. Läksyjen tekoon menee aikaa ja siinä olemmekin auttaneet lapsia. Joka päivä myös pidetään hartaushetki.

Yhtenä päivänä yksi pojista tuli luokseni ja alkoi laulamaan "minä poljen ,sinä ohjaat..." Tytöt opettivat tämän 4 vuotta sitten ja muutama lapsista muisti vielä laulun! Maanantaina tuli orpokodin kasvatti tekemään halukkaille letityksiä. Letit olivat upeita ja pisimmillään taisi mennä 5 tuntia letityksessä...

Tiistaina kävimme Eldoretin keskustassa tekemässä vielä viimeisiä tuliaisostoksia.

Elämää sähkökatkon aikana

Nyt olemme päivittämässä blogia juustolan toimistossa, koska orpokodin netti ei vieläkään pelaa...Perjantai oli pizza, salaatti ja munkkipäivä. Onneksi tytöt aloittivat valmistelut jo puolen päivän aikoihin, koska operaatio venyi hieman ukkosmyrskyn johdosta...Ukkonen oli aika pelottava, koska se tuli ihan päälle ja yksi puu oli ainakin kaatunut myrskyssä. Onneksi meillä oli taskulamppuja ja kynttilöitä + kaasua ja hiiliä :-)

Pizzanpaistossa kesti aikaa, koska käytössä oli yksi kaasu- sekä yksi hiiliuuni. Pelti oli aika iso ja taisipa paistamisessa vierähtää lähemmäs tunti yhdessä pizzassa. MUTTA hyvää oli ja aromit oli kohdillaan.

Lapset katselivat pizzapaloja ensin epäillen ja haistelivat niitä. Rohkeimmat maistoivat ja sitten alkoikin kuulua, että saako lisää...Pizzasalaattia tehtiin ämpärillinen ja siihen tuli ihan uusi salainen resepti. Paikallinen kokki "master chef" katsoi mallia ja höysti itse myös salaattia.

Lisäksi olemme disconneet kahtena päivänä. Perjantaina oli lämmittely, laitteiden testaus ja moovien kokeiluilta (varageneraattorilla toimi ruokailutilassa sähköt). Lauantaina otettiin sitten ihan kunnolla tanssiaskelia. Ja voi, että miten noilla parivuotiaillakin on jo liikkeitä hallussa. Tarkkaan seurasivat miten isommat tekevät ja sitten tekivät perässä :-) Lasten kanssa harjoiteltiin tanssimaan Antti Tuiskun "keinutaan" biisin tahtiin.

Avustimme viikonloppuna lapsia myös läksyjen teossa. Matematiikan laskut olivat meille hieman haasteellisia, koska laskutoimitukset suoritettiin eri tavalla. Kiswahilissa emme myöskään osanneet auttaa...Osa ryhmäläisistä kävi launantaina Kip Keinon koulun uima-altaalla opettamassa muutamalle lapselle uintia.

PS. meillä on kaksi päivitystä peräkkäin sähkökatkosta johtuen...kurkatkaa myös alempi teksti!

Paikallisia elämyksiä

Torstaiaamuna kävimme vierailulla läheisessä sairaalassa. Kaksi ryhmäläistä jäi kuitenkin viettämään lepopäivää sairastumisten takia. 

Sairaalan seinällä oli tarkat hinnastot kullekin toimenpiteelle.

Tilat olivat siistit, mutta potilaita ei näkynyt.

Sairaalavierailun jälkeen kävimme läheisillä putouksilla. Kiipeilimme kiviä pitkin alas rinnettä, jotta pääsisimme käymään vesiputouksen sisällä. Polku putouksen sisään oli liukas ja pelokkailta kiljahduksilta ei vältytty. Oppaat olivat kuitenkin todella taitavia pitämään meidät pystyssä. Putouksen sisällä oli desibelit korkealla ja vaatteet kastuivat aika perusteellisesti veden roiskuessa.

Kokemus oli huikea, eikä läpimärät vaatteet haitanneet tippaakaan.

Iltapäivällä osa porukasta kävi koululla leikkimässä lasten kanssa "We are hunting lion":ia ja "A ram sam sam".

Kirjoittanut Janita ja Mira

Linjat poikki

Perjantain ukkosmyrskyn jäljiltä nettiyhteydet ei ole pelanneet. Meillä on valmiita kuvia ja tekstejä ja ollaan yritetty nyt muutama päivä saada niitä läpi tuloksetta. Toivottavasti tämä viesti päivittyy blogiin...Yksi kuva meidän pizza ja munkkiperjantaista ☺

Iloisia ilmeitä

Tänään vierailimme Cheramei Primary Scoolissa, jossa on lähes 1000 oppilasta. Eskariryhmiä oli kolme baby-, middle- ja top luokat. Babyt ovat 3-4 vuotiaita, middlet 4-5 vuotiaita ja top puolestaan 5-6 vuotiaita. Tämän lisäksi oli normaaliluokat 1-8 + erityisluokka. Luokkakoot olivat hurjimmillaan 60 oppilasta luokassa.

Koulu oli yleinen koulu, jossa oli pulaa koulutarvikkeista esim. 3-5 oppilasta saattoi käyttää samaa oppikirjaa. Samoin pulpetteihin mahtui yllättävän monta oppilasta. Oppimisen ilo oli selkeästi nähtävissä, kuten kuvasta näkyy...

Oikeasta vastauksesta seurasi oikeat juhlamenot taputuksineen. Välillä luokassa seisottiin ja laulettiin, heilutettiin jopa lanteita. Asioita toisteltiin yhdessä ääneen. Lauluja ja äänenpainoja käytettiin hyväksi. Englannin opetus aloitetaan jo pienestä pitäen. Matemaattisia taitoja aletaan myös harjoittaa aikaisin. Osa lauluista olivat tuttuja meille säveleltään ja osin sanoiltaan. Tärkeimmäksi kysymykseksi nousi luokissa, että minkä niminen on Suomen presidentti ja pääministeri. Oppipa yksi luokka laulamaan Jaakko kullan suomeksi ja nopeasti :-)

Luokissa käytetiin paljon konkretisointia apuna opetuksessa, vaikka välineet olivat hyvin vaatimattomia. Pääsääntöisesti välineenä oli vain taulu ja liidut tai opettajan itsetehdyt havaintovälineet, kuten kuvassa oleva tuulisukka (aiheena oli mittausvälineet). Yhdessä luokassa opettaja oli tuonut tynnyrin matematiikan tunnille havainnollistaakseen sädettä, halkaisijaa ja tilavuutta...

Lahjoitustavaroita setvimme myös tänään. Meillä oli jokaisella kaksi matkalaukkua, joista toinen täynnä lahjoitustavaraa -> KIITOS KAIKILLE LAHJOITTAJILLE!! Tavarat olivat tykättyjä ja tarpeellisia. Mukana oli vaatteita, leluja, kenkiä, laukkuja jne.

Tytöt lajittelivat lahjoitustavarat reippaasti lajin ja koon mukaan. Lapset saivat koulusta tullessaan valita itselleen yhden lelun. Leluilla alettiin leikkimään heti. Nukkeja hoidettiin, palloja heiteltiin/ potkittiin jne.

Kip Keinon koululla ja orpokodilla vieraili televisioryhmä Kipchogen kanssa. Kuvassa on meneillään koko koulun tulevien urheilukisojen treenit. Koulu on jaettu neljään eri tupaan (keltainen, punainen, sininen ja vihreä). Treenit sisälsivät monenlaista aktiviteettia, alkaen haara-perushypyistä.

Elämää orpokodilla

Aika tuntuu hujahtavan niiiin nopeaa!! Sunnuntaina orpokodille tuli vieraita, eli toisia lapsia ohjaajineen leikkimään. Meillä oli siis todelliset äitienpäivähulinat yli sadan lapsen kanssa :-) Ohjaajilla oli monenmoista leikkiä, joita ohjasivat. Osa leikeistä oli samoja tai samantapaisia kuin meillä Suomessa, mutta osa oli ihan vieraita. Lapset osallistuivat leikkeihin tosi hyvin. Vieraat toivat mukanaan tuliaisia, kaikenlaista tarpeellista, lähinnä ruokaa. Lopuksi pidettiin rukoushetki, joka oli mukaansatempaava ja rytmikäs. Myös meidät Suomalaiset otettiin puheissa ja rukouksissa hyvin huomioon. Susannaa pyydettiin pitämään puhe myös, mutta se vaihtui lennosta "we are hunting lion" leikiksi.

Aamulla heräämme melko varhain. Olemme saatelleet lapsia kouluun ison tien yli. Seurasimme myös kouluviikon aloituksen Kip Keino Shoolissa, jolloin partiolaiset nostavat lipun salkoon maanantaisin. Lisäksi aloitukseen kuuluu puheita, ohjeita, lauluesitys, tietovisa ja rukous. Kiersimme luokissa seuraamassa opetusta ja söimme lounaan koulun ruokalassa. Koulu on saanut uima-altaan ja heillä on uimaopetusta kaksi kertaa viikossa. Osa lapsista asuu koulun asuntolassa. Koulupäivät alkavat klo 8.00 ja välitunteja ei ollut meidän tapaan (teetauko aamupäivällä)...Koulun päättyy virallisesti 15.00 ja sen jälkeen on urheilua tai leikkiä 16.30 saakka. Asuntolassa asuvat lapset alkavat tämän jälkeen tekemään läksyjä ja syövät päivällisen ja tämänkin jälkeen jatkavat opiskelua. Tänään osa ryhmästä oli koululla opettamassa lapsille koripalloa ja toiset auttoivat orpokodilla läksyjen teossa.

Päiväkahvit olemme käyneet nauttimassa Baraka Farm Shopissa, mikäli aikataulu on antanut periksi. Hinnasto oli meille mukavaa luettavaa ja tarjoilu aivan ensiluokkaista. Osa tytöistä keskusteli päiväkahvin lomassa Kipchoge Keinon kanssa, hämmästyksissään eivät muistaneet ikuistaa tapaamista. Olemme tutustuneet ympäristöön ja Jos on esitellyt meille tiluksia ja toimintaa, jota täällä on. Eli orpokodilla on lypsy- ja lihakarjaa, lehmiä 100 tällä hetkellä. Tavoitteena on laajentaa toimintaa vielä. Juustola valmistaa mitä makoisimpaa goudaa, jota olemme saaneet syödä aamiaisella. Mehiläiset tuottavat hunajaa, jota saattaa löytyä tuliastuomisina. Orpokoti on aika omavarainen, eli maissi, peruna, porkkana, tomaatti jne. kasvatetaan itse. Tällä hetkellä lapsia on totuttuun määrään nähden vähän, eli 56 lasta. Aiemmilla reissuilla lapsia on ollut 100 molemmin puolin.

Keniassa on nyt meneillään suuri sadekausi ja päivän sää vaihtelee huomattavasti. Sateita on onneksemme tullut enimmäkseen iltaisin ja öisin. Päivällä, jos aurinko paistaa, niin lämpötila kohoaa melkein +30 asteeseen. Aurinko polttaa tosi nopeaa ja onkin päässyt yllättämään monet ryhmäläisistä. Öisin lämpötila laskee jopa +15 asteeseen. Kosteus ilmassa on meistä kova ja tuntuukin, että vaatteet ovat koko ajan kosteita. Pyykinpesun jälkeen vaatteet silitetään, jotta ötökät kuolisivat. Ötököitä on tavattu jos jonkilaisia. Tänään meitä on kiusanneet nelisiipiset kaverit, jotka tunkeilivat ruokalautasille ja syliin. Olo oli kuin linnut elokuvassa.

Tapahtumarikasta...

Meillä on ollut vähän mutkia matkassa, kuten asiaan kuuluukin. Helsingin päässä Mira unohti toilettipussukan hotelliin, mutta ei uskallettu enää kentältä palata sitä hakemaan. Lennot ja yhteydet menivät hyvin ja juoksimme kiireen vilkkaa Amsterdamissa kentän päästä toiseen päähän liukuhihnoja pitkin, jotta ehdimme seuraavaan koneeseen. No ilmeisesti kolme laukuistamme ei ehtinyt mukaan...Kaikilla oli mukana kaksi matkalaukkua, joista toinen laukullinen lahjoitustavaraa työkavereilta, sukulaisilta jne.

Tansaniasta siirtyessämme Kenian puolelle vietimme mukavan pari tuntisen rajaselvityksissä, koska viisumiasiat eivät olleetkaan kunnossa. Siellä sitten muisteltiin salasanoja, joita olimme laittaneet nettiviisumin järjestelmään. Menetimme samalla yhden ylimääräisen 50 dollarisen, mutta Terhipä pääsee seuravalla matkallaan ilmaiseksi maahan, koska hänellä on kaksi viisumia ostettuna :-) Aikamoista ajamista, istumista ja paikan vaihtamista oli tuo alkumatka! Koko ajan veivattiin laukkujen kanssa ja istuttiin jossain ruuhkassa. Lyötiin vetoa aina, että milloin olemme perillä missäkin. Veikkauksia oli neljän tunnin haitarilla.

Kävimme vierailemassa Masai heimon kylässä ja tutustuimme heimon elämään ja tapoihin. Masaimiehet toivottivat meidät tervetulleiksi tanssien. Laulu oli syvän hyrinän kuuloista, jossa oli vaihteleva rytmi. Se oli osittain pelottavan tuntoista, koska se tuli niin iholle, ei oikein osata kuvata sitä sanoin. Masaiheimon kosiotanssiin kuuluu tasajaloin hyppiminen korkealle ja ne hypyt oli oikeasti uskomattoman korkeita pienellä vaivalla. Kävimme tutustumassa heidän koteihin, jotka oli rakennettu lehmän lannasta ja heinästä. Heidän tekemiään käsitöitä löytyy varmaan tuliasten joukosta.

Majoitukset ovat olleet laidasta laitaan ja yhtä majapaikkaan jouduimme vaihtamaan ikävän sattumuksen vuoksi. Olemme pysähdelleet jos jonkinlaisissa vessoissa ja osalla ollut tupakkatauoilla erikoisia kokemuksia. Vaikka välimatkat ovat olleet lyhyitä, ovat ne ajallisesti pitkiä huonoista teistä johtuen. Ei ihan uskoisi Suomessa, että mistä se hiace pääsee!! Suomen surkeimmat metsätiet ovat hyviä näihin teihin verrattuna. Jotkin teistä on hyvin asfaltoituja. Vaikka ollaan istuttu pitkiä aikoija autossa tiiviisti, niin aika on kulunut hyvin upeita ja unohtumattomia maisemia katsellessa :-) Maisemat on vaihtelevia ja henkeä salpaavia.

Masai Maran luonnonpuisto oli ryhmäläisille unohtumaton elämys. Siinä viimeistään konkretisoitui, että nyt ollaan Afrikassa. Maisemat, tuoksut ja äänet hurmasivat kaikki, ei pelkästään elämet mitä näimme. Otimme kovasti kuvia, mutta kuvista ei voi saada sitä mahtavaa fiilistä mitä näimme omin silmin. Tietysti haluamme mainita mitä näimme: hyeena, mangnusti, pahkasika, leijoina, kirahvi, norsu, antilooppi, gaselli, gepardi, strutsi, sihteerilintu, puhveli, knu, seepra, topi, shakaali ja monia monia muita, joiden nimiä ei muisteta. Toisen auton kuski näki mustan mamban, onneksi me ei nähty...Leopardia emme nähneet, mutta näimme pesän, jossa roikkui tuoretta lihaa. Eli missattiin se just.

Telttamajoituksessa apinat yrittivät tunkeilla telttaan ja pitivät melkoista mekkalaa yöllä. Mira ja Janita saivat hyviä kuvia kun apinat nappasivat heidän sipsipussin jämät. Pimeä tulee todella nopeaa, joten taskulamput ovat ahkerassa käytössä. Reisilihakset ovat olleet treenissä reikälattiavessoissa ja lava-auton kyydissä kyykistellessä. Aina kun saavuttiin kaupunkiin, niin ruuhkat, ihmisten paljous, tuoksut, liikenne, melu ja tiivis tunnelma herätti ahdistusta ja hämmennystä. Kauppaa käydään liikenneruuhkassakin, esimerkiksi koruja, ruokaa, laukkuja ja leluja.

Ajoimme tullessamme Kerichon läpi, joten näimme teeviljelmiä silmän kantamattomiin asti. Joka puolella on tosi vihreää ja se on yllättänyt ryhmäläiset. Rankkasateitakin ollaan jo koettu...Ihmisten lähelle tuleminen on kummastuttanut ja ehkäpä vähän ahdistanut, koska emme ole tottuneet sellaiseen. Tänään ollaan pesty pyykkiä ja käyty tutustumassa orpokodin alueeseen sekä työntekijöihin. Kävimme katsomassa juustolaa, jossa tehdään ruokaa lasten tarpeisiin ja myyntiin, jotta lasten asumista ja elämään voidaan rahoittaa.