keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Viimeisiä päiviä orpokodilla

Huomenna jatkamme matkaamme jo eteenpäin...Haikein mielin jätämmä lapset ja Lewan ympäristön taaksemme. Sunnuntaina saimme yllättäin kutsun neljälle lähteä vierailulle Phyllisin ystävän luokse. Vierailulla vierähti aikaa ja syötävää oli tosi paljon ja monenlaista. Vierailulle osallistui sukulaisia, naapureita ja lapsuuden ystäviä, kaikki oli valmistanut jotain syötävää.


Viikonloppuna saimme yhtä reissun lempiruoista, eli chapatia. Kuvassa on tekeillä nämä makoisat lihan/ kastikkeen kanssa tarjottavat lättyset. Muuten touhuilimme lasten kanssa pihalla ja sisällä. Arkena ei niin paljoa kerkeä olla isompien lasten kanssa, koska koulupäivät ovat aika pitkiä. Läksyjen tekoon menee aikaa ja siinä olemmekin auttaneet lapsia. Joka päivä myös pidetään hartaushetki.


Yhtenä päivänä yksi pojista tuli luokseni ja alkoi laulamaan "minä poljen ,sinä ohjaat..." Tytöt opettivat tämän 4 vuotta sitten ja muutama lapsista muisti vielä laulun! Maanantaina tuli orpokodin kasvatti tekemään halukkaille letityksiä. Letit olivat upeita ja pisimmillään taisi mennä 5 tuntia letityksessä...


Tiistaina kävimme Eldoretin keskustassa tekemässä vielä viimeisiä tuliaisostoksia.


2 kommenttia:

  1. Aivan mahtavan matkan olen saanut kauttanne kokea, kun olen lukenut blogianne :).
    Ihan hymyilyttää, kun luen, niin samalla lauleskelen vaikkapa A Ram Sam Samia tai yritän muistella Jari Vesan ja Jaken laulua...
    Mietin myös, ettei Sussa aikoinaan tiennyt, miten tärkeäksi hänelle Afrikka tuleekaan saati sitä, että jonain päivänä hän haluaa jakaa tämän kokemuksen toisten kanssa. Huippua, että Arja myös sinä pääsit nyt kokemaan tämän.
    Olette kaikki takuulla ikuisia muistijälkiä jättävällä oppimismatkalla ja teette hyvää! Turvallisia ja kokemuksellisia päiviä Keminmaalta t. Jaana Karjalainen

    VastaaPoista