Tansaniasta siirtyessämme Kenian puolelle vietimme mukavan pari tuntisen rajaselvityksissä, koska viisumiasiat eivät olleetkaan kunnossa. Siellä sitten muisteltiin salasanoja, joita olimme laittaneet nettiviisumin järjestelmään. Menetimme samalla yhden ylimääräisen 50 dollarisen, mutta Terhipä pääsee seuravalla matkallaan ilmaiseksi maahan, koska hänellä on kaksi viisumia ostettuna :-) Aikamoista ajamista, istumista ja paikan vaihtamista oli tuo alkumatka! Koko ajan veivattiin laukkujen kanssa ja istuttiin jossain ruuhkassa. Lyötiin vetoa aina, että milloin olemme perillä missäkin. Veikkauksia oli neljän tunnin haitarilla.
Kävimme vierailemassa Masai heimon kylässä ja tutustuimme heimon elämään ja tapoihin. Masaimiehet toivottivat meidät tervetulleiksi tanssien. Laulu oli syvän hyrinän kuuloista, jossa oli vaihteleva rytmi. Se oli osittain pelottavan tuntoista, koska se tuli niin iholle, ei oikein osata kuvata sitä sanoin. Masaiheimon kosiotanssiin kuuluu tasajaloin hyppiminen korkealle ja ne hypyt oli oikeasti uskomattoman korkeita pienellä vaivalla. Kävimme tutustumassa heidän koteihin, jotka oli rakennettu lehmän lannasta ja heinästä. Heidän tekemiään käsitöitä löytyy varmaan tuliasten joukosta.
Majoitukset ovat olleet laidasta laitaan ja yhtä majapaikkaan jouduimme vaihtamaan ikävän sattumuksen vuoksi. Olemme pysähdelleet jos jonkinlaisissa vessoissa ja osalla ollut tupakkatauoilla erikoisia kokemuksia. Vaikka välimatkat ovat olleet lyhyitä, ovat ne ajallisesti pitkiä huonoista teistä johtuen. Ei ihan uskoisi Suomessa, että mistä se hiace pääsee!! Suomen surkeimmat metsätiet ovat hyviä näihin teihin verrattuna. Jotkin teistä on hyvin asfaltoituja. Vaikka ollaan istuttu pitkiä aikoija autossa tiiviisti, niin aika on kulunut hyvin upeita ja unohtumattomia maisemia katsellessa :-) Maisemat on vaihtelevia ja henkeä salpaavia.
Masai Maran luonnonpuisto oli ryhmäläisille unohtumaton elämys. Siinä viimeistään konkretisoitui, että nyt ollaan Afrikassa. Maisemat, tuoksut ja äänet hurmasivat kaikki, ei pelkästään elämet mitä näimme. Otimme kovasti kuvia, mutta kuvista ei voi saada sitä mahtavaa fiilistä mitä näimme omin silmin. Tietysti haluamme mainita mitä näimme: hyeena, mangnusti, pahkasika, leijoina, kirahvi, norsu, antilooppi, gaselli, gepardi, strutsi, sihteerilintu, puhveli, knu, seepra, topi, shakaali ja monia monia muita, joiden nimiä ei muisteta. Toisen auton kuski näki mustan mamban, onneksi me ei nähty...Leopardia emme nähneet, mutta näimme pesän, jossa roikkui tuoretta lihaa. Eli missattiin se just.
Telttamajoituksessa apinat yrittivät tunkeilla telttaan ja pitivät melkoista mekkalaa yöllä. Mira ja Janita saivat hyviä kuvia kun apinat nappasivat heidän sipsipussin jämät. Pimeä tulee todella nopeaa, joten taskulamput ovat ahkerassa käytössä. Reisilihakset ovat olleet treenissä reikälattiavessoissa ja lava-auton kyydissä kyykistellessä. Aina kun saavuttiin kaupunkiin, niin ruuhkat, ihmisten paljous, tuoksut, liikenne, melu ja tiivis tunnelma herätti ahdistusta ja hämmennystä. Kauppaa käydään liikenneruuhkassakin, esimerkiksi koruja, ruokaa, laukkuja ja leluja.
Ajoimme tullessamme Kerichon läpi, joten näimme teeviljelmiä silmän kantamattomiin asti. Joka puolella on tosi vihreää ja se on yllättänyt ryhmäläiset. Rankkasateitakin ollaan jo koettu...Ihmisten lähelle tuleminen on kummastuttanut ja ehkäpä vähän ahdistanut, koska emme ole tottuneet sellaiseen. Tänään ollaan pesty pyykkiä ja käyty tutustumassa orpokodin alueeseen sekä työntekijöihin. Kävimme katsomassa juustolaa, jossa tehdään ruokaa lasten tarpeisiin ja myyntiin, jotta lasten asumista ja elämään voidaan rahoittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti