maanantai 10. syyskuuta 2012

Projektikokemuksia Lauran kiteyttämänä

Terve!                                       30.8.2012


Ensimmäinen Suomi-viikko lopuillansa, alkaa jo arki täällä kotopuolessa rullaamaan entiseen malliin.
Matkalaukut purettu (ainaki suurimmalla osalla), koulut ja työt taas alkaneet (paitsi minulla, Lauralla).

Tässä iloisin mielin nauretaan yhdessä ja muistellaan mennyttä reissua viimeisessä Afrikka-kokouksessa. Haikealta tuntuu, kun nämäkin kokoontumiset ovat nyt takanapäin, mutta uskon että tämä porukka pitää yhtä vielä kaiken tämän jälkeen.

Rahankeräys-aika ja itse matka on lähentäny meitä kovasti ja ollaan päästy tutustumaan toisiimme, niin hyviin kuin huonompiinkin puoliimme. Uskon että ollaan saatu toisistamme elinikäisiä ystäviä.

Mietiskellään tässä yhdessä mitä kaikkea ollaankaan opittu tästä projektista.
Porukalla nousee ensimmäisenä mieleen arvostus puhtaita posliinivessoja kohtaan, tai sitä että suihkusta tulee lämmintä vettä, tai että sieltä tulee vettä ylipäätään.. Eli siis todella itsestäänselvyyksiä täällä Suomessa, jotka ei ole itsestäänselvyyksiä kaikissa maissa, kuten ei ollut Keniassa.
Nyt aivan uudenlaista kunnioitusta löytyy suomalaista turvallista terveydenhoitoa kohtaan, tytöt meinaa että täällä uskaltaisi jopa synnyttää..

Tasa-arvo ei todellakaan toteudu kaikkialla maailmassa samoin kuin Suomessa.
Projekti on opettanut meille taloudellista ajattelutapaa, jota ollaan opittu käyttämään rahankeräyshankkeen aikana varoja kerätessä ja myöhemmin matkalla ynnätessä mitä mikäkin tulee meille maksamaan. Käytännön matematiikka ja rahojenhallinta on myös tullut tutuksi.
Yhteistyö- ja sosiaalisen kanssakäymisentaidot on ollut tarpeen monen tomeran neitokaisen ja miehen tehdessä tiivistä yhteistyötä keskenään.

Ongelmanratkaisukykyä on vaadittu useampaan otteeseen, väliin tuntui että koko matka on aivan mahdoton tavoittaa, kun työtä piti tehdä koulun ohella niin paljon, tuntui että koko vapaa-aika siihen meni.  Mutta se opetti meille sinnikkyyttä ja periksiantamattomuutta. Kaikki ryhmäläiset on sanonut nyt jälkeenpäin, että vaikka unelman toteuttaminen vaati erittäin työntäyteiset kaksi vuotta, oli se sen arvoinen kokemus.

Keniaan saapuminen oli varsinainen kulttuurishokki. Niin täysin erilaiseen kulttuuriin tuleminen vähän pelotti, ja niiden aivan erinnäköisten ja oloisten ihmisten kohtaaminen jännitti. Ja se englanti...
No, ollaan opittu kohtaamaan erilaisuutta ja hyväksymään se, nyt voimme paremmin ymmärtää Suomeen tulleita maahanmuuttajia, kun tiedämme miten heidän taustallaan voi olla täysin erilainen kulttuuri kuin meillä. Heillä voi olla samanlainen kulttuurishokki kuin meillä oli Nairobin lentokentälle astuessamme. Kerrottuna 100:lla, koska useimmiten heillä ei ole oppaita ja private-kuskeja jotka perehdyttävät maan tapoihin..
Ja kaikki, aivan kaikki ylittivät kielikynnyksensä ja puhuivat ENGLANTIA!  Vaikka ei niin olisi osannutkaan, mutta ei se mitään, vähän välillä nauratti siinä mongertaessa mutta kyllä aina joku auttoi ja lopulta asia tuli ymmärretyksi. Loppureissusta kaikki jo tunsivat osaavansa puhua niin hyvin englantia, että Helsinki-Vantaan letokentälläkin huomaamatta puhui sitä suomalaisille myyjille ja lentovirkailijoille.

Rohkeutta on vaadittu monissa tilanteissa, ja omia rajojamme ollan rikottu aivan urakalla. Heti ei uskoisi kuinka ovelta-ovelle kauppaaminen ja outojen ihmisten kohtaaminen vaatiikaan rohkeutta ja esiintymistaitoa. Saatikka sitten kahvion pito.. Siinä toinen hyvä esimerkki missä laskupäätä on saanut käyttää. Laskimetkaan eivät pysy vauhdissa kun jono taipuu aulanpoikki aina hissille saakka. Kahviota ja myyjäisiä varten on kaikkien ollut pakko opetella leipomaan, ja leivottuhan me ollaanki, voi pojat! Ja leipoa ei voi ilman kaupassa käyntiä ja keittiön siivoamista.. Kotitaloustaidot kasvaa kohisten kokemattomammillakin!

Ollaan saatu monia monia onnistumisen kokemuksia, epäonnistumisen ja toivottomuudentunteiden lisäksi. Myös ikävempiä tunteita on siedettävä, niistä kyllä selvitään ja ne kuuluvat elämään ja varmasti kaikkiin projekteihin. Ollaan opittu luottamaan itseemme ja toisiimme eri tilanteissa, ja siihen että vastoinkäymisistä selvitään. Myös pyytämään apua jos sitä on tarvinnut. On ollut hienoa kokea ja nähdä kuinka ympärillämme elävät ihmiset ihmiset tsemppaavat ja haluavat auttaa.
Ei voi liikaa teitä kiitellä, kiitos tuhannesti teille ihanille jotka ootte kuunnellee meidän hehkutusta matkasta, tsempannee jaksamaan toivottomina hetkinä, ostanu samppoita, hammasharjoja ja vessa- ja talouspaperia, kaikenlaisia ihmeellisyyksiä mitä milloinki ollaan kaupattu.
Kiitos ko ootte jaksanu kärsivällisesti seisoa aulassa kahvion pitkässä jonossa, jokainen kolikko on menny tarpeeseen!
Kiitos niille, jotka on osallistunu järjestämään tapahtumia ja myyjäisiä. Ootte ollu mielessä reissun aikana muistellessa koko hankettamme.

Eipä me ensiavun harjoittelultakaan olla reissulla vältytty, milloin mitäkin ruhjeita ja palovammoja ollaan päästy paikkailemaan, murtuipa eräällä orpokodin lapsella käsikin urheilukisoissa. Ohjaustaidot ja vieläpä vieraalla kielellä on lasten kanssa touhutessa kehittynyt.
Kaikki ovat sitä mieltä että vaikka täydellisiä hoitajia ei ollakkaan, ja meillä on kovasti vielä opittavaa, tätä mitä ollaan tässä projektissa koettu ja opittu elämästä ja ihmisyydestä,  ei voisi ikinä oppia koulunpenkillä istumalla.

Loppukevennykseksi on ihan pakko kirjottaa Elisojen markkinointi-lausahdukset eräänä epätoivoisena iltana ovelta-ovelle kaupatessa.. Se on aika raskasta puuhaa ja loppuvaiheessa alkoi mennä jo aivan senat sakasin :)

" Olemme lähihoitajaopiskelijoita Afrikasta"
" Ollaan menossa orpokuussa elokotiin"

Ei siinä jää asiakkaidenkaan kasvot totiseksi, saadaan olla onnellisia kun ollaan aiheutettu niin paljon hilpeyttä muissakin ihmisissä kommellustemme ansiosta. :) Ja positiivisuus kannattaa; - Kaikki ostavat jotain, kannatuksen vuoksi!

- Laura-
 Ammattiopisto Lappian tuliaisena lapsille This is Finland -kirja
 Mindililwon erityiskoululta
 Myös Mindililwolta
 Leivottiin lapsille kasvispiirakkaa ja mokkapaloja + poppareita poksutettiin
 Täällä taidetaan katsoa kuvia?
 Tanssin lomassa hymyilyttää...
Koko ryhmämme

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Kotimaan terveiset matkalaisille

Kiitokset teille ihanista kuvista ja mukavista teksteistä! Niin on ollut ilo lukea ja katsella niitä. Ikävä kyllä kotimatkanne koittaa pian :( Turvallista matkaa ja tervetuloa kotiin toivottavat Hyvon väki ja varmaankin kaikkien teidän kotiväkennekin. Odotamme innolla teitä täällä ja tietenkin niitä tuliaisia :)

perjantai 17. elokuuta 2012


 Terveiset Keniasta, Eldoretista!

Paivia vietetty orpokodilla leikkien lasten kanssa. Lapset suloisia, seka isot etta pienet viihtyvat meidan kanssa. He opettavat meille leikkeja ja peleja. Viereisella lammella kavimme heittelemassa mutapalloja tikunnokasta :)) Nuorilla oli jalkapalloturnaus, johon osallistui kymmenkunta orpokotia seka yksi joukkue kadulta. Me suomalaiset kannustimme omia nuoria, opetimme kannustushuudon: "Hyva mina, hyva me, hyva meidan joukkue." Meidan nuoret tulivat turnauksessa neljanneksi.

Torstaina lahdettiin heti aamusta ajelemaan maaseudulle vierailulle Wilson Kirwan siskon luokse. Tarkoitus oli tehda pikainen vierailu ja sen jalkeen jatkaa paivaa shoppailulla kaupungissa. Matkan varrella naimme mutalatakossa makaava ihmisruumis..oli kammottava naky. Jatkoimme mutaista tieta eteenpain, ja tietenkin jaimme kiinni..ei auttanut vaikka kuskimme painoi kaasua...piti kutsua traktori paikalle.. Onneksemme meidan ei tarvinnut odotella montaa tuntia.
Meidat otettiin hyvin vastaan, meille tanssittiin ja laulettiin. Ruoka oli hyvaa ja sita oli riittavasti. Talonvaki kierratti meita maatilalla: maissipeltoja oli paljon ja Johannan mielesta lampaat puhuivat kummallisella kielella, varmaan sita swahilia tai jotain.. Lisaksi he veivat meidat nakemaan laheisen putouksen. Se oli mahtava, meilla paljon siita kuvia, taallakin! Talonvaki oli erittain vieraanvarainen, oli mukava tutustua heihin ja he kutsuivatkin meidat mielellaan uudestaan kylailemaan!

Tanaan vierailimme Iten:ssin kaupungissa, Mindililwon koulussa. Se on kehitysvammaisten koulu, valitettavasti emme nahneet lapsia, silla taalla vietetaan kesalomaa! Veimme sinne lahjoja: mm. vaatteita ja leluja seka kommunikaatio-kuvakortteja. Siellakin meidat otettiin hyvin vastaan, kiiteltiin lahjoista paljon! Myos me kiitamme kaikkia lahjoittajia! :) Meidat kutsuttiin viela Itenssin kaupungintalolle, kaikki niin ystavallisia.

Olemme lahjoittaneet tavaroita: vaatteita, leluja, koulutarvikkeita yms. orpokodille, sairaalaan, kehitysvammaistenkoululle. Kiitokset kaikille lahjoittajille!

tiistai 14. elokuuta 2012

Tuntemuksia

Huom! Alla uutta tekstia.

Huomatkaa uudet kuvat, lisattiin myos kuvia Masai Marasta lisaa otoksia....
Ryhmalaisilla on herannyt erilaisia tuntemuksia matkan aikana, osan osalta kirjoitamme nyt ja osalta myohemmin.

Elisa N.: Olen enemman kuin kiitollinen siita mita meilla on Suomessa. Tanne tultua huomasin, etta meille itsestaan selvat asiat on taalla kovan tyon takana, kuten esim. terveys, koti, ruoka jne. Huonoista oloista huolimatta ihmiset ovat taalla tosi avoimia ja onnellisia. Kotia on suuri ikava, mutta en millaan haluaisi lahtea taalta pois, joten ei jaa kuin yksi vaihtoehto: TEIDAN KAIKKIEN ON TULTAVA SIELTA SUOMESTA TANNE! Jaan odottelemaan :-)

Laura: Keniaan tulo oli varsinainen kulttuurishokki. Jatkuvasti vain ihmetteli minkalaista elamaa ihmiset taalla elavat. Myohemmin on herannyt suuri kunnioitus sita kaikkea kohtaan, mita minulle on annettu ja millaista elamaa saa Suomessa elaa. Kunnioitusta kaikkia naita ihmisia ja heidan positiivista elamanasennetta kohtaan. Meidan kaikkien pitaisi ottaa heista mallia siina!!!

Elisa K.: Tama on samanaikaisesti ollut mun elaman hienoin ja kauhein kokemus. Nama olosuhteet missa ihmiset asuvat, koyhyys ja kurjuus- tata kaikkea ei tajua ennenkuin itse nakee. Silti ihmisista paistaa lapi iloisuus ja onnellisuus, vaikkei ite voikaan ymmartaa mista se oikein koostuu? Ei taalta kukaan varmaan sen parempana tule takaisin, mutta kylla sita monesti miettii, etta kuin me Suomessa valitetaan ihan turhasta, koska oikeasti meilla on kaikki perusasiat niin hyvin!

Johanna:Tama on ollu tahan asti mun elaman ehka parhain kokemus! Taalla on niin erilaista,ettei voi kun ihmetella suu auki naita maisemia,vaikka jotku maisemat onki tuttuja,taytyy silti ihmetella!Vaikka taalla on kurjaa,niin ihmisista paistaa onnellisuus,ja se on ehka ihaninta taalla! Kaikki ihmiset tulee kyseleen miten menee ja tervehtii vaikka ei oltas ikina ennen nahtykkaan.Ihan toista kun suomessa. Taalla ei tuijoteta niin omaan napaan kokoajan,ja se on mahtavaa! En usko etta tama reissu silti vaikuttaa mitenkaan kovin suuresti mun toimintaan,mutta kylla sita taalla ajattelee kuinka onnellinen ja onnekas oikeasti on,kun on syntynyt Suomeen,ja meilla on kaikki niin hyvin. Ehka en valita enaa kotona ruuasta (HUOM ehka!!) ja mietin kaks kertaa tarvinko jotain uusia vaatteita,mutta saa nahda ;) Taalla on oppinut nauttimaan tasta hetkesta ja tarttumaan hetkeen,eika oo kiire mihinkaan,ja on ihanaa kun ei valilla tieda paljonko kello on ja mika viikonpaiva on,ei oo painetta eika kiiretta mihinkaan! :) Terveisia kaikille kotiin,kohta nahdaan!! :)

Anna:Huh ! Mahtava reissu , sanat ei riita . Maisemat ovat niin mahtavat ! Aivan kauhea nahda koyhyys ja kurjuus taalla ja aina vain miettii mita kaikkea meilla Suomessa on. Ihmiset ovat ihania ja ystavallisia, aina tervehditaan ja huolehditaan jos kaikki ei ole hyvin. Lapset tulevat niin pienesta iloisiksi ,sita ei todellakaan nae aina suomessa. Terveiset kaikille kotiin ,kohta nahdaan !! :)Kerron lisaa kun tulen :)

Ari-Pekka Kenia on ihana maa ja orpokodin lapset on vieneet minun sydamen! Ruoka hyvaa, ihmiset ystavallisia, luonto ihmeellisen kaunista.Taalla on paljon nahtavaa ja koettavaa, elaman parasta aikaa ehdottomasti!Minua kummastuttaa nahda koyhien savimajojen vieressa isoja hienoja huviloita, tasa-arvo ei ihan kohdillaan. Olen oppinut ettei kaikista pikku asioista pida valittaa, koska taalla ihmisilla ei ole niin hyvaa terveydenhuoltoa, ilmaista peruskoulua, rahaa shoppailuun tai ees puhdasta vetta. Terveiset Suomeen!!!

Muut paivittavat viela perassa lisaa...Pitaa paasta syomaan ja osa on letityksessa... Tiina ainakin tuossa tuumaili, etta paalimmaisena on hapean tunne...Me rikkaat lansimaiset taalla shoppaillaan. Nolottaa tehda ostoksia, kun tietaa etta paikallisilla itsellaan ei valttamatta ole rahaa edes perusasioihin. Sussa miettii ja ollaan puhuttu yhdessakin, etta onko meidan yksilokeskeinen yhteiskunta kuitenkin jollain tavalla yksilon onnellisuuden yms. kannalta huonompi, kuin tama meidan nakema paikallinen yhteisollisyys ja toisista valittaminen???

Janette: Kylla taman reissun jalkeen osaa arvostaa kaikkea mita meilla suomessa on! lamminta suihkua ja saunaa alkaa olemaan jo aika ikava, omaa sankya unohtamatta! Lapset orpokodilla on maailman ihanimpia, aika kova ikava varmaan tulee kun joutuu lahtemaan. Huikeaa nahda kuinka hyva motivaatio koulunkaynnin suhteen nailla lapsilla taalla on, siina olis suomalaisilla oppimista! Ruoka on taalla hyvaa, etenkin hedelmat! Terkut kaikille kotiin, kohta nahhaan! alkaa itkeko enaa kovin ko en minakaan! :)

 Anniina: Viikot on vierahtanyt todella nopeeta ja ei voi edes sanoin kuvailla minkalaista taalla on! Kasviksia myydaan toreilla maassa ja ihmiset asuu lantataloissa. Kylla siina alkaa miettimaan kuinka hyvin asiat ovat meilla Suomessa. Ikava alkaa olemaan perhetta ja kavereita, kaikista kodin ihanuuksista puhumattakaan. Taytyy kylla sanoa, etta kahden vuoden raataminen kannatti taman eteen!! Tama reissu on ollut kylla ehdottomasti paras kokemus ikina. Orpokodin lapset vie sydamen mukanaa! Kaikille tutuille terkkuja Suomeen, kohta nahaan! :)

Eveliina: Afrikka niin erilainen kuin Suomi..luonto,ilmasto, ihmiset, ruoka,..kaikki, ihmettelemista riittaa.Oon nauttinut monista hetkista suunnattomasti, eniten orpokodilla olosta. Lapset ihania, rakastavat suomalaisia lauluja ja viihtyvat sylissa. Nuorten kanssa oltiin jalkapalloturnauksessa, myos he nauttivat saamasta huomiosta! Oon kauhistellut monia asioita, eniten koskettanut katulapset, jotka likaisissa ja rikkinaisissa vaatteissa kerjaavat rahaa ja ruokaa..niita en oo voinut katsoa ilman kyyneleita. Taalla huomaa miten paljon olen itse saanut hienoja asioita ja mista voi olla kiitollinen jokapaiva. Tama mahtava kokemus, kumpa ei loppuisi viela, viimeisesta viikosta nautitaan taysilla! .. Kunhan vaan tama mahatauti helpottuis etta vois iloita kaikesta. :)

Kaisa: Jambot Suomeen kaikille! Taalla pienen sairastelun jalkeen taas hengessa mukana. Tuliaiset on viela kojumyyjilla, mutta dont worry, eikohan sielta jotain irtoa ennen reissun loppua:) Toistan nyt kaikkia muita edella kirjottaneita, mutta niiiiiiin erilaista tama elama taalla. Just tanaan kaytiin kehitysvammaisten koululla tutustumassa ja sanoin etta oon tottunu niin hyvalle etta en voisi ikina asua semmoisessa paikassa missa nama ihmiset elavat. Mutta ihania ihmisia taalla ja lapset orpokodilla syotavan ihania:) Tanjalle tiedoksi ja mamalle varoitukseski etta ensi vuonna uudestaan!!:)

Kuvia

Nyt lahti kahvilanpitaja selvittamaan saadaanko muistikortilta kuvia siirrettya vai ei....








Onnistuihan se :-)

lauantai 11. elokuuta 2012

Jambo vaan!

Taalla kirjottelee Laura nyt. Sain kunnian postata tanne talla kertaa. Sussa ja Tiina ovat taman yleensa hoitaneet meidan muiden ollessa liian kiireisia vaihtelemaan kuulumisia facebookissa.
Ollaan oltu pari paivaa tuolla jossakin korvessa, Marich pass studentfield centerissa, kaukana kaikesta,-ja kaikista.

Porukalle tuli pienena jarkytyksena, kun saavuttiin paikalle. Nahtiin etta kyseessa oli majamajoitus.
Kaiken lisaksi oltiin saavuttu paivaa aikaisemmin kuin heille oli ilmoitettu, mutta ystavallinen henkilokunta rupesi heti pesemaan mokkeleita ja laittamaan ruokaa meille.
Luonto oli mita kauneinta siella!
Laskeuduimme vuoristossa sijaitsevasta Eldoretin kaupungista vuorten laaksoon. Korvat menivat ajaessa ihan lukkoon. Majoituspaikkamme vieressa virtasi ruskeavetinen joki jonka varrella paimentolaiset paimensi lehmia ja vuohiansa. Oli makkarapuita ja kaikenlaisia erikoisuuksia. Ja meille esiteltiin myoskin norsun luita! Niin loistavan kaunista paikkaa en ole viela elaissani nahny! Muutkin ryhmalaiset lakkaamatta ihastelivat paikan kauneutta.

Meidan oli tarkoitus majoittua ensin kahden hengen huoneisiin, mutta Susanna ja Tiina saivat jarjesteltya niin etta paastiin isompiin majoihin, majoituimme kuuden ja kolmen hengen huoneissa. Ensimmainen ilta oli katasrofaalinen. Oltiin ku mitakin viidakon tahtosia siella, jokainen vuoronperaan loysi jonkun kammenen kokoisen otokan ja juoksi kiljuen melkein ovesta lapi. Pitkapinnainen henkilokunta jaksoi ymmartaa meita, ja sanoivat ensimmaisen yon olevan aina sellainen, ja etta toinen yo on jo helpompi. Nukuttiin hyvissa sangyissa siskonpedeissa kun ei yksin uskallettu nukkua, hyttysverkon alla of course.
Ruoka oli hyvaa, erikoista, mutta hyvaa. Olettekos koskaan itse maistaneet peruna&lanttu-muusia pahkinasopalla? Enta leipaa joka on kuin suomalainen latty, mutta sen paalle laitetaan lihakeittoa?
Kaytiin porukalla vaeltamassa laheisella vuorella, viidakkoveitsella varustettujen oppaiden kanssa. Kaisalle tuli huono olo jo alkumatkasta, joten han odotti autoilla ihanien kuskiemme kanssa. Koko muu porukka urhoollisesti rampi lapi kaktuspensaiden ja kiviloukkojen ylos asti. Maisemat oli HENKEASALPAAVAT!!
Matkakavereiksi saatiin vuoristomajojen lapsia, jotka kirmailivat paljain jaloin pikkusisarukset reppuskassa siina kun me punaisina puuskutimme menemaan. Siina useampi tunsi itsensa melkoisen mummoksi.

Vaelluksen jalkeen itseensa tyytyvainen porukka laahusti lehmien seuraksi likaisen joen rannalle arskailemaan. Valilla lehmat kavivat liiankin tuttavallisiksi, ja saikkyen pompittiin bikinit paalla, afrikkalaisten paimentolaisten naureskellessa meille pusikoista.

Iltapaivisin keksittiin porukalla mukavaa tekemista. Ensimmaisena iltana pidettiin omat Olympialaiset johon myos kuskimme osallistuivat. Oli takaperin juoksua, pituushyppya, esteratajuoksua, yhdellajalalla seisomista, tuijotuskilpailua, tanssia.... kaikenlaista. Mukavaa oli, ja illallinen maistu kaikille treenin jalkeen. Seukki iltana oltiin pantomiiniesityksia ryhmissa, ja laulettiin. Taalla Afrikassa on sakkipimeat yot, joten voitte kuvitella kuinka kaunis tahtitaivas on oisin! Taskulamppujen kanssa taivallettiin laheiselle kukkulalle yhdessa ihastelemaan sita. Nahtiin muutamia tahdenlentojakin! Porukka oli jopa niin rohkeaa, etta uskalsimme sammuttaa kaikki taskulamput.. Kun taas avasimme valon ja katselimme maahan huomasimme etta jaloissa kuhisee kaikenlaisia monsterihamppiksia ja muita otokoita...

Uskokaa tai alkaa, tana aamuna useampi oli sita mielta, etta ei haluaisikaan lahtea paikasta pois. Sanoivat etta siella oli parempi nukkua kun missaan hotellissakaan tahan mennessa!

Kaikki ryhmalaiset haluaa lahettaa kamalan paljon terkkuja kaikille perheenjasenille, sukulaisille, kavereille ja tutuillensa!!

Ps. kuvia tulee kun loydetaan kone joka niita jaksaa ladata.. koneiden laatu ja nopeus vaihtelee taalla suuresti.



keskiviikko 8. elokuuta 2012

Edelleen Eldoretissa

Kommenttina heti, kun joku pyysi opiskelijoilta kommentteja, etta opskelijat menevat nettikahvilassa heti facebookiin, joten Sussa ja Tiina kirjoittavat, sorry...:) Yot ovat olleet taalla kylmia. Lisaviltteja on pyydetty ja saatu. Tanaan on kierretty ahkerasti kaupoissa ja kojuissa. Tamakin on ollut oppimistilanne - ostoksia on tehty paljon, koska pitaa opetella tinkaamista. Useamman suusta on kuulunut, etta onneksi meidan aiti ei ole taalla, kun han kauhistelisi ja hillitsisi tata hillitonta shoppailua. Odotettavissa siis on, etta jokaisesta matkalaukusta loytyy muutamat salaattiottimet ja ehka vahan muutakin.
Tanaan vierailimme paikallisessa terveyskeskuksessa, jossa oli aitiys- ja lastenneuvola, synnytysklinikka ja laboratorio. Laura ja Janette kommentovat tuosta vieresta, etta he eivat synnyttaisi ollenkaan, jos klinikkamme olisivat tuollaisia. Ahdistava paikka! Kaiken lisaksi seinassa oli kaksi kylttia, jotka kertoivat suomalaisten avustaneen tata klinikkaa.
Toisenlainen sairaalakokemus oli, kun kaytimme hammaskipuista Elisa K:ta paikallisessa opetussairaalassa hammaslaakarin vastaanotolla. Siella ymparisto oli huomattavasti parempi ja hoito vaikutti asiantuntevalta. Onneksi selvisimme antibioottikuurilla ja sarkylaakkeilla.
Eilisen paivan touhusimme orpokodilla lasten kanssa seka kavimme tutustumassa Kipkeinon kouluun. Tytot ja Ari-Pekka ihastuivat vauvoihin ja aikoivat ottaa niita Suomeen mukaan. Saas nahda, montako matkalaukusta loytyy... Lapset ovat aivan ihania ja juoksevat suoraan syliin. Lasten kanssa lauloimme eilen useita suomalaisia lauluja, jotka lapset oppivat todella nopeasti. Taisimme viela illalla viimeiseksi villiinnyttaa lapset laululeikeilla, kuinkahan saivat lapset rauhoittumaan younille.
Ruoka on ollut hyvaa. Elisa N totesi eilen, etta hanella on nyt ensimmaista kertaa talla reissulla nalka ja soikin melko reilusti. Viela ei mahassa kuitenkaan nay.
Huomenna lahdemme Marich Pass Student Field Centeriin, joten koneen aareen paasemme seuraavan kerran viikonloppuna (aikaisintaan).
Kommentoikaa, pliis! Olisi ihana lukea kommentteja!

maanantai 6. elokuuta 2012

Eldoretissa

Hei kaikki!

Olemme saapuneet Eldoretiin ja tulimme kaymaan kaupungissa pankkiasioilla ja kaupassa, joten pikaisesti kuulumisia tanne... Kuskeina toimii John ja Samuel (Tanjan kysymykseen vastaus).
Anna ja Elisa K. kavivat eilen kampaamossa mutkan ottamassa pienet letit ja kampaaja olisi halunnut ostaa Annan hiukset. Ihastui niihin kuulemma kovasti ja Anna oli Elisalle sanonut, etta vahtia ettei kukaan tule saksien kanssa lahelle.
Ajomatkalla pysahdyimme paikalliseen kotiin vessakaynnille, jossa pieni poika saikahti meita valkonaamoja kamalasti. Ei ollut aiemmin nahnyt valkoisia ihmisia, voi sita itkun maaraa! Tiina antoi pahkinapussin pojalle, mutta sekaan ei tyynnyttanyt hanta. Aiti vei pahkinat talteen toiseen huoneeseen, paatyykohan ne pojalle?
Osa on tuumannut, etta ei aio lahtea taalta Suomeen takaisin. Aikaa ei ole ollut ikavoida! Turha siis kaivata!!! No, taalla alettiin jo perumaan puheita ja huudellaan, etta on meilla vahan ikava....Koneella kayminen on helpottanut ikavaa.
Ruisleipaa on ikava, maitoa, oikeita vessoja ja salaattia!! Suomeen tultua lahtee kirjelma Coca Cola Companylle, etta Suomeen myos myyntiin mansikka ja ananas Fantaa (Laura aikoi kirjelmoida)!!
Olo on kuin filmitahdella, kun kaikki tuijottaa. Jos lahdet Afrikkaan, niin ota vessapaperia laukkuun, koska vessoissa ei ole.

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Kuvia Masai Marasta











Terveisia kaikille taalta Keniasta! Paasimme koneille ja nayttavat toimivan hyvin. Olimme myohaan illalla keskiviikkona perilla Nairobissa. Meilta oltiin kentalla vastassa ja kaikkien matkalaukkujen mahduttaminen autoihin tuotti ongelmia. Olimme yon Nairobissa ja younet jaivat aika lyhyiksi kaikilla, koska paasimme nukkumaan myohaan ja herasimme aamulla ajoissa, jotta paasemme safarille. Varhainen aamuheratyksemme oli turhaa, koska juutuimme matkalla Masai Maraan noin viideksi tunniksi mielenosoitukseen. Tieliikenne Masai Maraan oli laitettu protestin vuoksi kiinni ja olimme ensimmaisia ruuhkajonossa. No, siella sitten odoteltiin ensin virkavaltaa paikalle ja sitten lehdistoa. Tytoilla nauratti, koska menivat juuri puskapissalle, kun kopteri kaarteli videokameran kanssa ylla. Tuumasivat, etta paastiin televisioon ja pitikin juuri olla pylly paljaana. Ne oli siis meidan tyttoja, jos uutisissa naytettiin....
Ei siis ehditty ensimmaisena paivana safarille. Hotellimme johtajakin kavi tarkastamassa missa olemme, kun olimme protestijonossa. Kun paasimme majapaikkaamme, niin oli jo pimeaa. Siella heinasirkkojen sirittaessa haimme pimeassa telttoja, joissa nukuimme. Seuraavana aamuna starttasimme safarille ja naimme yhta vaille big five.n, eli elefantin, puhvelin, leijonan ja gebardin pentuineen. JIHUU!! Suuri vaellus oli meneillaan, eli naimme varmaan miljoonia gnu antilooppeja! Telttayot olivat viileita ja opiskelijat pakkautuivat osin yhteissankyihin, mutta nukuimme ihan hyvin savannin aanista huolimatta. Seuraavana aamuna kavimme viela parin tunnin safarin ja metsastimme leopardia, jota emme valitettavasti nahneet.
Kun lahdimme Masai Marasta kohti Kisumua, niin saimme matkaseuraksi kaksi irlantilaista rinkkaretkelaista. Otimme ajomatkan englannin kielikylpyna. Pyysimme heita tulemaan molempiin autoihin, jotta kaikki opiskelijat saavat harjoitella enkkua. Pyysimme heita myos kyselemaan ja juttelemaan runsaasti opiskelijoiden kanssa. Todella huono ja kuoppainen tieosuus meni huomaamatta heidan kanssaan keskustellessa.
Mita olemme oppineet ja huomioineet... Osa teki lupauksen, etta ei kotia paastyaan valita enaa mistaan. Opiskelijat ovat todenneet, etta kotipaikka onkin hyva paikka elaa. Arvostamme puhtautta, vessoja, suihkuja, lamminta vetta, hyvia teita, ruokaa, kunnollisia asuintaloja jne. Ihmettelya on herattanyt ihmisten iloisuus ja sydamellisyys koyhyydesta ja huonoista oloista huolimatta. Kuskimme ovat olleet aivan ihania ja tytot ovat vuoronperaan ihastuneet heihin. Tiinalta on yritetty Eveliinaa ostaa jo moneen kertaan. Korkein tarjous talla hetkella on 20 lehmaa, odotamme parempaa... Kaikki ovat jo ylittaneet englannin puhumiskynnyksensa, mika on mahtavaa, koska olemme olleet vasta 5 paivaa reissussa!! Irlantilaistytto sai jopa Elisan K.n juttelemaan enkkua! Annalla oli pienta mahataudinpoikasta, mutta taisi olla vaara halytys. Anniinalla meni jo kamera rikki, mutta uusi on ostettuna. Janetella on kamera hukkunut ja etsintakuulutus tehtyna. Kaisa on ottanut rennosti jalat autosta ulkona. Ari Pekka ei suostunut olemaan boss, vaikka irlantilaistytto ehdotti. Elisa N. on tainnut ikavoida vahan hellua, terkkuja!! Laura on ihastuttanut hiuskukilla ja pitanyt pirteaa meininkia autossa Kaisan kanssa hioen tanssikuvioita. Johanna on ottanut ahkerasti kuvia ja muut odottavat hyvia valokuvia jaettavaksi.
Nyt lahdemme ensin shoppailemaan ja sitten uiskentelemaan ja huomenna lahdemme ajamaan kohti Eldoretia ja Lewa Childrens Homea. Kaikille oikein paljon terveisia!!!

torstai 2. elokuuta 2012

Susannan terveiset

Tekstiviesti 2.8.2012 klo 9.27:

Perille päästiin illalla myöhään. Ei olla päästy nettiin. Ollaan matkalla Masai Maraan. Kaikki ok, univelkaa usealla paljon, mutta reipas mieli! Terkkuja . . .
-Susanna

Kommenttina opiskelijoilta, että kauhea kulttuurishokki, emme enää valita busseista, sekä arvostamme vessoja ja suihkuja. Kylmät suihkut otettu ja vettä tuli tosi niukasti . . .

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Turvallista ja antoisaa matkaa Susanna ja kumppanit!

Nyt olette matkanne käynnistäneet :) Antoisaa reissua! Seuraamme täällä tekemisiänne ja kommentoimme. Minulta on kyselty, että mikä se Unelmana Afrikka oikein on. Kävin kirjoittelemassa tänne vähän lisäyksiä Susannan kirjoituksiin. Tämähän on "vain" osa opintoja vähän eri tavalla toteutettuna. Ja varmasti oppimistulokset ovat sen mukaisia mitä odotamme ja mitä tällä toiminnalla tavoittelemme. Me Ammattiopisto Lappiassa olemme taas ylpeitä teidän opiskelijoiden ja Susannan ja Tiinan hienosta saavutuksesta, kun pääsette ihan oikeasti sinne unelmien kohteeseen eli Afrikkaan. Kovan uurastuksen ja rahankeruun jälkeen on varmaan ihana päästä matkaan toteuttamaan unelmaa. Koko Lappian väen puolesta onnea matkalle!
-Leena
PS. en malttanut olla muokkaamatta blogia Afrikkamaisemmaksi :)

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Enää alle viikko

Ensi viikolla tähän aikaan istumme jo koneessa matkalla Amsterdamista Nairobiin. Aika käy jo vähiin valmisteluiden osalta. Matkasuunnitelmaa on jo jouduttu muuttamaan Mombasan terrorivaroituksen vuoksi ja Lariam (malarianestolääke) on tehnyt jo parille ottajalleen tepposia, joten lääkityksiä vaihdellaan vielä viimetingassa. Hyvä siis, että aloitimme varoiksi aiemmin lääkkeen testaamisen, kiitos terkkari Hilkan!

Olemme saaneet paljon viemisiä Keniaan (lasten vaatteita, leluja, koulutarvikkeita yms.). Matkalaukut on jo siis täynnä. Tänään ollaan soiteltu ja varmisteltu kilorajoja ja yritetään vielä saada menomatkalle huojennusta ylikiloille. Jos saisimme kaikki lahjoitetut tavarat mukanamme menemään.

Muuttunut aikatalumme on vähän päälaellaan, eli olemme menossa heti matkan aluksi Masai Maraan katsomaan Kenian ihmeellistä luontoa ja eläimiä ja jos olemme onnekkaita näemme osamme antilooppien suuresta vaelluksesta. Tarkoitus oli matkan lopuksi ottaa tällaisia toisenlaisia kohteita orpokodissa työskentelyn päätteeksi. No, varoituksen sanana myös, että voi olla, että pääsemme tietokoneiden ääreen vasta 7. tai 8.8., eli voi mennäkin aikaa kuulumisten kirjoittamiseen. Yritämme kuitenkin järjestää jotenkin, vaikka kännykällä lyhyesti :-)

Koti-ikäväämme helpottaa, jos jaksatte meitä muistaa kommenteilla Suomesta, eli kirjoitelkaahan meillekin kommentteja (niin saamme tirautella muutaman kyyneleen internetkahvilan pitäjien iloksi)!

- Susanna

perjantai 17. helmikuuta 2012

Matkan järjestelyt kovassa vauhdissa

Nyt on uusi opiskelijaryhmä jo lähellä Unelmaansa. Vielä puuttuu rahaa matkakassasta, mutta ei niin paljoa. Jokaisella on nurkat täynnä vessa- ja talouspaperisäkkejä, suklaata, hammasharjoja ja kaikkea muuta kivaa. Opiskelijat miettivät, että uskaltavatkohan kaverit ja sukulaiset kohta tulla kylään, kun on aina jotain myytävää.
Matkalle starttaamme 31.7. lentämällä Helsinkiin. 1.8. aamulla lähtee kone aikaisin kohti Nairobia. Nyt on saatava vielä jonkin verran rahaa kasaan ja myytyä kaikki myynnissä olevat tuotteet pois. Kova työ matkan järjestämisessä on, mutta uskon matkan palkitsevan sen kaiken tehdyn työn.
Nyt on opiskelijoilla kehittynyt taito miettiä, että mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. He miettivät omaa jaksamistaan ja laskeskelevat, että mitä tuon asian eteen täytyy tehdä ja paljon siitä voi saada ja mitä toisen asian eteen... Mielestäni hyvä taito oppia ajattelemaan omaa jaksamista ja suhteuttaa sekä aikatauluttaa tekemistään sen mukaan. Työn ja temisen organisointitaitoa parhaimmillaan, hienoa opiskelijat!

- Susanna