Jambo vaan!

Taalla kirjottelee Laura nyt. Sain kunnian postata tanne talla kertaa. Sussa ja Tiina ovat taman yleensa hoitaneet meidan muiden ollessa liian kiireisia vaihtelemaan kuulumisia facebookissa.
Ollaan oltu pari paivaa tuolla jossakin korvessa, Marich pass studentfield centerissa, kaukana kaikesta,-ja kaikista.

Porukalle tuli pienena jarkytyksena, kun saavuttiin paikalle. Nahtiin etta kyseessa oli majamajoitus.
Kaiken lisaksi oltiin saavuttu paivaa aikaisemmin kuin heille oli ilmoitettu, mutta ystavallinen henkilokunta rupesi heti pesemaan mokkeleita ja laittamaan ruokaa meille.
Luonto oli mita kauneinta siella!
Laskeuduimme vuoristossa sijaitsevasta Eldoretin kaupungista vuorten laaksoon. Korvat menivat ajaessa ihan lukkoon. Majoituspaikkamme vieressa virtasi ruskeavetinen joki jonka varrella paimentolaiset paimensi lehmia ja vuohiansa. Oli makkarapuita ja kaikenlaisia erikoisuuksia. Ja meille esiteltiin myoskin norsun luita! Niin loistavan kaunista paikkaa en ole viela elaissani nahny! Muutkin ryhmalaiset lakkaamatta ihastelivat paikan kauneutta.

Meidan oli tarkoitus majoittua ensin kahden hengen huoneisiin, mutta Susanna ja Tiina saivat jarjesteltya niin etta paastiin isompiin majoihin, majoituimme kuuden ja kolmen hengen huoneissa. Ensimmainen ilta oli katasrofaalinen. Oltiin ku mitakin viidakon tahtosia siella, jokainen vuoronperaan loysi jonkun kammenen kokoisen otokan ja juoksi kiljuen melkein ovesta lapi. Pitkapinnainen henkilokunta jaksoi ymmartaa meita, ja sanoivat ensimmaisen yon olevan aina sellainen, ja etta toinen yo on jo helpompi. Nukuttiin hyvissa sangyissa siskonpedeissa kun ei yksin uskallettu nukkua, hyttysverkon alla of course.
Ruoka oli hyvaa, erikoista, mutta hyvaa. Olettekos koskaan itse maistaneet peruna&lanttu-muusia pahkinasopalla? Enta leipaa joka on kuin suomalainen latty, mutta sen paalle laitetaan lihakeittoa?
Kaytiin porukalla vaeltamassa laheisella vuorella, viidakkoveitsella varustettujen oppaiden kanssa. Kaisalle tuli huono olo jo alkumatkasta, joten han odotti autoilla ihanien kuskiemme kanssa. Koko muu porukka urhoollisesti rampi lapi kaktuspensaiden ja kiviloukkojen ylos asti. Maisemat oli HENKEASALPAAVAT!!
Matkakavereiksi saatiin vuoristomajojen lapsia, jotka kirmailivat paljain jaloin pikkusisarukset reppuskassa siina kun me punaisina puuskutimme menemaan. Siina useampi tunsi itsensa melkoisen mummoksi.

Vaelluksen jalkeen itseensa tyytyvainen porukka laahusti lehmien seuraksi likaisen joen rannalle arskailemaan. Valilla lehmat kavivat liiankin tuttavallisiksi, ja saikkyen pompittiin bikinit paalla, afrikkalaisten paimentolaisten naureskellessa meille pusikoista.

Iltapaivisin keksittiin porukalla mukavaa tekemista. Ensimmaisena iltana pidettiin omat Olympialaiset johon myos kuskimme osallistuivat. Oli takaperin juoksua, pituushyppya, esteratajuoksua, yhdellajalalla seisomista, tuijotuskilpailua, tanssia.... kaikenlaista. Mukavaa oli, ja illallinen maistu kaikille treenin jalkeen. Seukki iltana oltiin pantomiiniesityksia ryhmissa, ja laulettiin. Taalla Afrikassa on sakkipimeat yot, joten voitte kuvitella kuinka kaunis tahtitaivas on oisin! Taskulamppujen kanssa taivallettiin laheiselle kukkulalle yhdessa ihastelemaan sita. Nahtiin muutamia tahdenlentojakin! Porukka oli jopa niin rohkeaa, etta uskalsimme sammuttaa kaikki taskulamput.. Kun taas avasimme valon ja katselimme maahan huomasimme etta jaloissa kuhisee kaikenlaisia monsterihamppiksia ja muita otokoita...

Uskokaa tai alkaa, tana aamuna useampi oli sita mielta, etta ei haluaisikaan lahtea paikasta pois. Sanoivat etta siella oli parempi nukkua kun missaan hotellissakaan tahan mennessa!

Kaikki ryhmalaiset haluaa lahettaa kamalan paljon terkkuja kaikille perheenjasenille, sukulaisille, kavereille ja tutuillensa!!

Ps. kuvia tulee kun loydetaan kone joka niita jaksaa ladata.. koneiden laatu ja nopeus vaihtelee taalla suuresti.