Viimeisiä viedään

Perjantaina lähdettiin Fish Eagle Inn:stä kohti Kilimanjaroa, Moshia. Matkustimme perjantaina koko päivän, ensin safari autoilla ja Nairobissa vaihdoimme yhteiseen bussiin, jolla matka jatkui. Kenian ja Tansanian rajalla rajamuodollisuudet sujuivat nopeasti. Perille päästiin illalla pimeään aikaan ja kaikki oli todella nälkäisiä. Hotellille päästyä hotellin johtaja tuli meitä vastaan, saimme huoneet ja pääsimme illalliselle. Heti illasta jouduimme alkamaan laskea rahoja, sillä meillä ei ollutkaan puolihoitoa varattuna, joten siis illallinen ei hintaan kuulunut. Ruoka kumminkin syötiin ja saatiin maksettua ryhmän rahoista.

Lauantai aamuna suurin osa porukasta lähti vaeltamaan Kilimanjarolle. Bussi lähti kohti Marangu Gate:a, joka sijaitsi 1860 metrin korkeudessa. Vaeltamaan lähtemisen kanssa tuuhisteltiin, sillä kaikkien tuli ensin kirjoittaa nimet, passinumero, ikä, paikkakunta ja maa vieraskirjaan. Portilta vuokrattiin myös sadetakit, osa sai aika koomisia kokoja.

Huomasimme, että paikallisilla kantajilla on kova kunto, sillä he kantoivat sekä ylös että alas turisteille retkeilytarvikkeita. Isot rinkat selässä ja pään päällä n.20kg muuta tavaraa säkissä. Samalla tunsimme olomme hyvin heikko kuntoisiksi, sillä meillä oli vain pienet reput selässä ja silti puuskutimme. Paikallisilta kuului moneen otteeseen ’pole pole’ eli ’hitaasti’ ’hitaasti’.

Matkaa tuli 8km verran yhteen suuntaan ja päivän aikana nousua 840m, joka suoritettiin n. neljässä tunnissa. Reitti kulki läpi sademetsän, joka ylemmäs noustessa muuttui vähitellen risukoksi. Pienet muurahaiset kiusasivat alkumatkasta kiiveten lahkeiden vartta ylös ja sukkien sisään puremaan.  Matkan varrella välillä oli pimeää sumun vuoksi, välillä aurinko valaisi pilven lomasta.

Usealla oli matkan aikana ajatuksia luovuttamisen suhteen, oli pyörrytyksen, pahoinvoinnin ja päänsäryn tunnetta. Kun opas kertoi, että nousua oli jäljellä enää 10minuuttia, niin tuli tunne, ettei sitäkään enää jaksa nousta. Kun näimme Mandaran majojen kattoja, askel keveni huomattavasti. Tunne nousun päätepisteessä Mandara Hut:lla oli mahtava. Kun saavuimme takaisin hotellille, pilvet olivat väistyneet ja näimme Kilimanjaron huipun kaikessa komeudessaan.

Osa tytöistä jäi hotellille viettämään allas-päivää. Altaalla meitä vahti hotellin työntekijä monta tuntia, joka lopulta kielsi meitä syömästä omia eväitä altaalla.  Altaalla keksimme ruveta heittelemään toisiamme rosvon porras tekniikalla. Myöskin paikallisten elekielen tunnistamista harjoiteltiin suullisesti ja ilmeisen osuvasti. Ruokaa tilatessa huomasimme, että ruoka kannattaa tilata tuntia ennen kuin on nälkä, sillä ruoan valmistuksessa meni tunti. Ruoka oli silti äärettömän hyvää ja täyttävää.

Viimeinen majapaikka on ollut hyvä tasoinen. Tytöt tuumasivatkin, että hotellihuone näytti ihan hääsviitiltä, kuin oltaisiin häämatkalla. Olemme siis osanneet nauttia meidän viimeisistä illoista ja öistä. Nyt odotamme bussin lähtemistä kentälle. 20.40 lentokone starttaa kohti Amsterdamia ja Oulussa olemme maanantaina kello 17.00 (toivottavasti). PS. emme saaneet nettiä toimimaan, eli olemme jo kentällä odottamassa lentoa.....