Keskiviikkona pidimme kotipäivän. Kotipäivinä yleensä olemme pesseet pyykkejä, hoitaneet lapsia ja rentoutuneet normaalia enemmän, kun ei ole tarvinnut ajatella missä milloinkin pitää olla.
Lapset kulkevat täällä usein fliplopit jalassa tai paljain jaloin ja koska ne usein unohtuvat matkalle, ovat jalat kovassa rasituksessa. Päätimme siksi tehdä heille jalkahoidot. Lapset olivat jännittyneitä. Aluksi pesimme heidän jalkansa, sitten teimme kuorinnan öljyllä ja sokerilla, lopuksi rasvasimme jalat. Eräskin pikkupoika oli kauhusta kankea, mutta huokaisi helpotuksesta, kun huomasi mitä teemme. Taisi hän jopa hieman laulaakin. Lasten jalkahoitojen jälkeen päätimme hemmotella myös työntekijöitä käsihoidoilla, johon kuului lopuksi kynsienlakkaus.
Perjantaina kävimme vierailulla kahdella lukiolla. Toinen lukio, Tapsagoi Highschool oli oikea maalaiskoulu ja siitä tuli osalle mieleen Louen maatalouspuoli. Olimme ajatelleet koulua isommaksi, mutta loppujen lopuksi se oli yllättävän pieni tai siltä se meistä tuntui. Vararehtori johdatti meidät ystävällisesti saavuttuamme rehtorin huoneeseen, jossa kirjoitimme nimemme vieraskirjaan ja odotimme, että saisimme oppaan esittelemään meille koulua. Siirryimme tyhjään luokkaan, jossa meille esiteltiin osa opettajista ja kun meille kerrottiin, että koulussa on 14 opettajaa ja opiskelijoita noin 300, olimme hämmästyneitä. 
Esittelyjen jälkeen vararehtori pyysi, että jakautuisimme neljään ryhmään ja hajaantuisimme eri luokkiin. Luokissa esittelimme itsemme ja vastasimme opiskelijoiden kysymyksiin. Heitä kiinnosti suuresti meidän koulujärjestelmämme. Opiskelijoita kiinnosti myös tietää Suomesta erilaisia asioita, kuten mitä me kasvatamme ja miksi kannattaa tulla Suomeen.
Toisella koululla, Cheplaskein poikakoululla, saimme pientä purtavaa ja juotavaa. Tämän jälkeen kiersimme eri luokissa ja esittelimme itsemme lyhyesti sekä vastasimme opiskelijoiden kysymyksiin. Pojat esittivät metsästystanssin, joka hurmasi tyttömme täydellisesti. Koululla on noin 350 opiskelijaa ja luokassa heitä saattoi olla jopa yli viisikymmentä. Keniassa koulupuvut kuuluvat asiaan. Kukaan ei pääse erottumaan muodikkaammilla vaatteillaan. No, tytöt olivat innoissaan tästä viimeisestä kouluvierailusta ja taisi ne 350 poikaakin olla innoissaan meidän tyttöjen vierailusta. Valokuvia otettiin ja Facebook tietoja vaihdettiin.
Mahtava reissu ollu teillä! :) kiva nähä kuviaki kirjoitusten mukana, näkkee ittekki miten lapset orpokodilla on kasvanu! Ja Cheplaskein koulun tunnistin jo ensin lukematta tekstiä, sielä ois niin kiva käyä uuestaan. Tullee itelle kauhia Afrikkakuume ja Keniakuume ku näitä kirjotuksia lukkee..ehkäpä vielä joskus takasi Keniaan!
VastaaPoistaTerkkuja Sussalle ja teijjän (ja meijjänki!!) kuskille Johnille :)
t.Tanja J
Näitä teidän tekstejä lukiessa ja kuvia katsellessa tulee sellainen olo, että ovat taitaneet teidän Afrikan unelmanne toteutua! Me voimme vain kuvitella miten kokemusrikas reissunne on ollut, kaikille ikimuistoinen. Entiset reissulaiset "elävät" matkaanne vielä uudestaan teidän kanssanne. Varmasti kannatti kaikki vaiva ja työ!
VastaaPoistaTerkkuja kaikille!
-Leena