Elämää orpokodilla

Aika tuntuu hujahtavan niiiin nopeaa!! Sunnuntaina orpokodille tuli vieraita, eli toisia lapsia ohjaajineen leikkimään. Meillä oli siis todelliset äitienpäivähulinat yli sadan lapsen kanssa :-) Ohjaajilla oli monenmoista leikkiä, joita ohjasivat. Osa leikeistä oli samoja tai samantapaisia kuin meillä Suomessa, mutta osa oli ihan vieraita. Lapset osallistuivat leikkeihin tosi hyvin. Vieraat toivat mukanaan tuliaisia, kaikenlaista tarpeellista, lähinnä ruokaa. Lopuksi pidettiin rukoushetki, joka oli mukaansatempaava ja rytmikäs. Myös meidät Suomalaiset otettiin puheissa ja rukouksissa hyvin huomioon. Susannaa pyydettiin pitämään puhe myös, mutta se vaihtui lennosta "we are hunting lion" leikiksi.

Aamulla heräämme melko varhain. Olemme saatelleet lapsia kouluun ison tien yli. Seurasimme myös kouluviikon aloituksen Kip Keino Shoolissa, jolloin partiolaiset nostavat lipun salkoon maanantaisin. Lisäksi aloitukseen kuuluu puheita, ohjeita, lauluesitys, tietovisa ja rukous. Kiersimme luokissa seuraamassa opetusta ja söimme lounaan koulun ruokalassa. Koulu on saanut uima-altaan ja heillä on uimaopetusta kaksi kertaa viikossa. Osa lapsista asuu koulun asuntolassa. Koulupäivät alkavat klo 8.00 ja välitunteja ei ollut meidän tapaan (teetauko aamupäivällä)...Koulun päättyy virallisesti 15.00 ja sen jälkeen on urheilua tai leikkiä 16.30 saakka. Asuntolassa asuvat lapset alkavat tämän jälkeen tekemään läksyjä ja syövät päivällisen ja tämänkin jälkeen jatkavat opiskelua. Tänään osa ryhmästä oli koululla opettamassa lapsille koripalloa ja toiset auttoivat orpokodilla läksyjen teossa.

Päiväkahvit olemme käyneet nauttimassa Baraka Farm Shopissa, mikäli aikataulu on antanut periksi. Hinnasto oli meille mukavaa luettavaa ja tarjoilu aivan ensiluokkaista. Osa tytöistä keskusteli päiväkahvin lomassa Kipchoge Keinon kanssa, hämmästyksissään eivät muistaneet ikuistaa tapaamista. Olemme tutustuneet ympäristöön ja Jos on esitellyt meille tiluksia ja toimintaa, jota täällä on. Eli orpokodilla on lypsy- ja lihakarjaa, lehmiä 100 tällä hetkellä. Tavoitteena on laajentaa toimintaa vielä. Juustola valmistaa mitä makoisimpaa goudaa, jota olemme saaneet syödä aamiaisella. Mehiläiset tuottavat hunajaa, jota saattaa löytyä tuliastuomisina. Orpokoti on aika omavarainen, eli maissi, peruna, porkkana, tomaatti jne. kasvatetaan itse. Tällä hetkellä lapsia on totuttuun määrään nähden vähän, eli 56 lasta. Aiemmilla reissuilla lapsia on ollut 100 molemmin puolin.

Keniassa on nyt meneillään suuri sadekausi ja päivän sää vaihtelee huomattavasti. Sateita on onneksemme tullut enimmäkseen iltaisin ja öisin. Päivällä, jos aurinko paistaa, niin lämpötila kohoaa melkein +30 asteeseen. Aurinko polttaa tosi nopeaa ja onkin päässyt yllättämään monet ryhmäläisistä. Öisin lämpötila laskee jopa +15 asteeseen. Kosteus ilmassa on meistä kova ja tuntuukin, että vaatteet ovat koko ajan kosteita. Pyykinpesun jälkeen vaatteet silitetään, jotta ötökät kuolisivat. Ötököitä on tavattu jos jonkilaisia. Tänään meitä on kiusanneet nelisiipiset kaverit, jotka tunkeilivat ruokalautasille ja syliin. Olo oli kuin linnut elokuvassa.

Tapahtumarikasta...

Meillä on ollut vähän mutkia matkassa, kuten asiaan kuuluukin. Helsingin päässä Mira unohti toilettipussukan hotelliin, mutta ei uskallettu enää kentältä palata sitä hakemaan. Lennot ja yhteydet menivät hyvin ja juoksimme kiireen vilkkaa Amsterdamissa kentän päästä toiseen päähän liukuhihnoja pitkin, jotta ehdimme seuraavaan koneeseen. No ilmeisesti kolme laukuistamme ei ehtinyt mukaan...Kaikilla oli mukana kaksi matkalaukkua, joista toinen laukullinen lahjoitustavaraa työkavereilta, sukulaisilta jne.

Tansaniasta siirtyessämme Kenian puolelle vietimme mukavan pari tuntisen rajaselvityksissä, koska viisumiasiat eivät olleetkaan kunnossa. Siellä sitten muisteltiin salasanoja, joita olimme laittaneet nettiviisumin järjestelmään. Menetimme samalla yhden ylimääräisen 50 dollarisen, mutta Terhipä pääsee seuravalla matkallaan ilmaiseksi maahan, koska hänellä on kaksi viisumia ostettuna :-) Aikamoista ajamista, istumista ja paikan vaihtamista oli tuo alkumatka! Koko ajan veivattiin laukkujen kanssa ja istuttiin jossain ruuhkassa. Lyötiin vetoa aina, että milloin olemme perillä missäkin. Veikkauksia oli neljän tunnin haitarilla.

Kävimme vierailemassa Masai heimon kylässä ja tutustuimme heimon elämään ja tapoihin. Masaimiehet toivottivat meidät tervetulleiksi tanssien. Laulu oli syvän hyrinän kuuloista, jossa oli vaihteleva rytmi. Se oli osittain pelottavan tuntoista, koska se tuli niin iholle, ei oikein osata kuvata sitä sanoin. Masaiheimon kosiotanssiin kuuluu tasajaloin hyppiminen korkealle ja ne hypyt oli oikeasti uskomattoman korkeita pienellä vaivalla. Kävimme tutustumassa heidän koteihin, jotka oli rakennettu lehmän lannasta ja heinästä. Heidän tekemiään käsitöitä löytyy varmaan tuliasten joukosta.

Majoitukset ovat olleet laidasta laitaan ja yhtä majapaikkaan jouduimme vaihtamaan ikävän sattumuksen vuoksi. Olemme pysähdelleet jos jonkinlaisissa vessoissa ja osalla ollut tupakkatauoilla erikoisia kokemuksia. Vaikka välimatkat ovat olleet lyhyitä, ovat ne ajallisesti pitkiä huonoista teistä johtuen. Ei ihan uskoisi Suomessa, että mistä se hiace pääsee!! Suomen surkeimmat metsätiet ovat hyviä näihin teihin verrattuna. Jotkin teistä on hyvin asfaltoituja. Vaikka ollaan istuttu pitkiä aikoija autossa tiiviisti, niin aika on kulunut hyvin upeita ja unohtumattomia maisemia katsellessa :-) Maisemat on vaihtelevia ja henkeä salpaavia.

Masai Maran luonnonpuisto oli ryhmäläisille unohtumaton elämys. Siinä viimeistään konkretisoitui, että nyt ollaan Afrikassa. Maisemat, tuoksut ja äänet hurmasivat kaikki, ei pelkästään elämet mitä näimme. Otimme kovasti kuvia, mutta kuvista ei voi saada sitä mahtavaa fiilistä mitä näimme omin silmin. Tietysti haluamme mainita mitä näimme: hyeena, mangnusti, pahkasika, leijoina, kirahvi, norsu, antilooppi, gaselli, gepardi, strutsi, sihteerilintu, puhveli, knu, seepra, topi, shakaali ja monia monia muita, joiden nimiä ei muisteta. Toisen auton kuski näki mustan mamban, onneksi me ei nähty...Leopardia emme nähneet, mutta näimme pesän, jossa roikkui tuoretta lihaa. Eli missattiin se just.

Telttamajoituksessa apinat yrittivät tunkeilla telttaan ja pitivät melkoista mekkalaa yöllä. Mira ja Janita saivat hyviä kuvia kun apinat nappasivat heidän sipsipussin jämät. Pimeä tulee todella nopeaa, joten taskulamput ovat ahkerassa käytössä. Reisilihakset ovat olleet treenissä reikälattiavessoissa ja lava-auton kyydissä kyykistellessä. Aina kun saavuttiin kaupunkiin, niin ruuhkat, ihmisten paljous, tuoksut, liikenne, melu ja tiivis tunnelma herätti ahdistusta ja hämmennystä. Kauppaa käydään liikenneruuhkassakin, esimerkiksi koruja, ruokaa, laukkuja ja leluja.

Ajoimme tullessamme Kerichon läpi, joten näimme teeviljelmiä silmän kantamattomiin asti. Joka puolella on tosi vihreää ja se on yllättänyt ryhmäläiset. Rankkasateitakin ollaan jo koettu...Ihmisten lähelle tuleminen on kummastuttanut ja ehkäpä vähän ahdistanut, koska emme ole tottuneet sellaiseen. Tänään ollaan pesty pyykkiä ja käyty tutustumassa orpokodin alueeseen sekä työntekijöihin. Kävimme katsomassa juustolaa, jossa tehdään ruokaa lasten tarpeisiin ja myyntiin, jotta lasten asumista ja elämään voidaan rahoittaa.

Perillä Eldoretissa

Tänään illalla saavuimme orpokodille. Nyt saadaan hengähtää vähän, kun olemme olleet koko ajan liikenteessä. Mira tuumasikin, että nyt voidaan rauhoittua. Laitamme pidempää tekstipäivitystä huomenna, jos saamme netin pelaamaan hyvin...

Tansaniasta Keniaan

Ei ollut edes paha päivä. Oltiin rajalla pari tuntia setvimässä viisumeja, joita ensin tuherrettiin koululla puoli päivää. Lisäksi juututtiin Nairobiin ruuhkaan toiseksi pariksi tunniksi...Lounas jäi väliin ja nyt istumme illallispöydässä, hieman nälkää kerryttäneinä. Puskapissat ja reikälattiavessat on jo tuttuja juttuja. Maisemia ollaan ihailtu ja Kilimanjarokin piti meille huippua näkyvissä pitkän matkaa. Liikenne on ollut vauhdikasta, mutta kuskit on taitavia. Matkalaukut on jossain...Tänään piti käydä ostamassa vaihtovaatetta yhdelle, koska ei näillä lämpötiloilla voi samoja vaatteita kovin montaa päivää pitää...HUH 