Mikä idea Unelmana Afrikalla on?
Sitä minäkin olen
aina välillä miettinyt, kun olen koulupäivän päätteeksi tavannut opiskelijoita,
kohdannut monenlaisia vastoinkäymisiä ryhmissä, pohtinut että saadaanko rahat
kasaan? Mutta aina matkalla minulle on kirkastunut ydinajatus toiminnasta. Se
valtava oppi ja kokemus minkä opiskelijat saavat. Silloin kokee opettajana
olevansa oikeassa paikassa ja oikeissa tehtävissä. Näkee miten ajatukset
alkavat pyöriä opiskelijoiden päässä, kuulee ääneen ihmettelyä ja hyviä
kysymyksiä opiskelijoiden suusta. Osaan kuvitella itseni istumassa pakettiautossa
hymy korvissa asti miettien, että eihän opettaminen voi olla näin helppoa.
Mitä siellä sitten oikein opitaan?
Jokainen
osallistuja oppii matkan varrella valtavasti itsestään. Omista tavoista toimia
ryhmässä ja osana ryhmää. Omista rajoista, omasta jaksamisesta ja näkemyksistä
asioiden suhteen. Projekti on samalla itsetutkistelumatka. Moni jättäytyy
matkan varrella pois, tunnistaen omat voimavarat ja jaksamisen rajat. Tämä on
myös tärkeä taito tuleville ammattilaisille.
Asioihin
tarttuminen, rohkeus, joustavuus, ongelmanratkaisu- ja tiimityötaidot,
oma-aloitteisuus, yrittäjämäinen toiminta, stressin sieto kyky, itsetunnon ja
ammatillisuuden vahvistuminen puolestaan ovat asioita jotka kehittyvät matkan
varrella tavoitteen eteen työskenneltäessä. Opiskelijoilla on kynnystä lähteä
ovelta ovelle myymään esimerkiksi karkkia, vessapaperia ja arpoja. Tavoitteen
saavuttamiseksi myydään erilaisia juttua hammasharjoista cd-levyihin, leivotaan
myyjäisiin ja kerätään lahjoituksia kirpputoritoimintaa varten. Joulunalusaika
on aina riitojen ja turhautumisen purkautumisen aikaa, kun tekemistä on paljon.
Tällöin päästään hiomaan tosissaan vuorovaikutustaitoja ja tunnistamaan
erilaisia rooleja ja toimintatapoja muissa ryhmäläisissä. On hienoa, kun
opiskelija huomaa, että joku ryhmäläisistä sanookin asioita eri tavalla ja
pohtii voisiko itse toimia tilanteessa eri tavalla. Tilanteesta rakentuukin
yhtäkkiä monisäikeinen oppimistapahtuma jossa opiskelija tekee hyviä
oivalluksia itsestään ja muista ryhmän jäsenistä.
Kulttuurin tuomat kokemukset
Matka Afrikkaan
on aina ryhmäläisille iso kulttuurishokki. Useat ryhmäläisistä eivät ole ikinä
olleet lentokoneessa tai erossa omasta perheestä pitkää aikaa, joten vieraalle
maaperälle, vieraisiin tapoihin ja kulttuuriin astuminen on iso juttu.
Reikälattia vessoihin tottuminen vie aikaa ja ötökät pelottavat. Voi olla
hämmentävää kohdata ihmisiä, joiden käsitys omasta reviiristä on täysin
päinvastainen, kuin mihin Suomessa olemme tottuneet. Oman terveyden,
hyvinvoinnin ja turvallisuuden huomioiminen on matkalla jokapäiväistä. Pitää
seurata mitä juo, juoko tarpeeksi, mitä syö, miten suojautuu auringolta ja
mihin on turvallista mennä. Opiskelijat monesti ihmettelevätkin, että mistä
meillä Suomessa oikein valitetaan, kun meillä kaikki perusasiat toimii ja on
kunnossa? Miksi ihmiset Keniassa ovat niin ystävällisiä ja hymyileviä, vaikka
ruoka, terveys, puhtaus ja katto pään päällä ei ole taattua? Opiskelijat
osaavat arvostaa matkan jälkeen toimivia vessoja, suihkuun pääsemistä ja vieläpä
lämmintä sellaista. Kulttuurishokki voi iskeä takaisin tullessa. Miksi
suomalaiset eivät auta, jos tarvitsee apua, miksi toisia ei tervehditä tai
katsota silmiin?
Orpokodilla
työskentely ja tutustumiskäynnit tuovat mukanaan toimimista vaihtelevissa ja
haasteellisissa ympäristöissä, erilaisuuden kohtaamista ja hyväksymistä.
Englannin kielen käyttäminen on myös ollut haaste usealle ryhmäläiselle. On
kiva kuulla matkalla huudahduksia, että näin englanniksi unta viime yönä. Se
ilo mikä oppimisen ja onnistumisen kokemuksesta syntyy. Opiskelijamme kiteyttää
tämä asian hyvin blogissamme: ”Kaikki ovat sitä mieltä että vaikka
täydellisiä hoitajia ei ollakkaan, ja meillä on kovasti vielä opittavaa, tätä
mitä ollaan tässä projektissa koettu ja opittu elämästä ja ihmisyydestä,
ei voisi ikinä oppia koulunpenkillä istumalla.”
- Susanna Malin
